Kanava: Valkoposkihanhien metsästys suojelisi harvinaisia lajeja

Valkoposkihanhien uhanalaisuus on nykytiedon valossa täysin perusteeton, kirjoittaa eläintieteen dosentti Heimo Mikkola.

Kanava
Teksti
Heimo Mikkola

”Jopa luonnonsuojelijat, joihin itsekin kuulun, pelkäävät tällaisen runsastumisen seurauksia ekosysteemeille, ihmisten terveydelle ja lentoliikenteelle”, kirjoittaa Heimo Mikkola kasvaneesta valkoposkihanhikannasta Kanava-lehden numerossa 2/2021. Suomen Kuvalehti julkaisee Kanavassa aiemmin julkaistuja tekstejä verkossa.

 

Valkoposkihanhet ja niiden metsästys on ollut jo pitkään kuuma keskustelunaihe, joka koskettaa muitakin kuin luonnonsuojelijoita ja metsästäjiä. Iikka Kivi kuulutti viime vuonna pakinassaan (Linnut 4/2020) luonnontieteellisesti perusteltuja näkemyksiä siitä, mikä olisi kaikkein paras keino vähentää hanhien aiheuttamia satotappioita. Tarjoan tässä kirjoituksessa metsästystä puolustavan, mutta samalla lintutieteellisiin faktoihin perustuvan näkemyksen.

Valkoposkihanhen historia on erikoinen. Keskiajalla ja vielä paljon sen jälkeen lajin uskottiin kuoriutuvan meressä kelluvien ajopuiden koloissa kasvavista siimajalkaisista hanhenkauloista (goose barnacle), joista hanhen englanninkielinen nimi tulee.

Nämä siimajalkaiset muistuttavat sateenvarjomaisten syömäjalkojensa takia pieniä hanhen untuvia. Englannissa ja Irlannissa hanhen untuvikkoja ei koskaan tavattu kesällä, koska siihen aikaan valkoposkihanhet pesivät vain kaukana pohjoisessa Jäämeren rannikkoseudulla. Syksyllä myrskyt toivat rantaan ajopuita ja hanhenkauloja, ja samaan aikaan palasivat myös muuttavat hanhet, joten ajopuu/hanhenkaulateoria oli aika ymmärrettävä.