Kanava: Olisiko Suomen valtiojohto voinut estää talvisodan ja välttää jatkosodan?
Alpo Rusi analysoi talvisodan taustaa ja Pekka Visuri jatkosotaan johtanutta kehitystä uusimman tutkimuskirjallisuuden näkökulmasta.
Jatkosodan syttymisestä tulee 25. kesäkuuta kuluneeksi 80 vuotta. Suomen mahdollisuuksia välttää talvi- ja jatkosodat on pidetty vähäisinä. Mutta olisiko se uuden tutkimuksen valossa ollut mahdollista? Tätä pohtivat Alpo Rusi ja Pekka Visuri Kanava-lehden numerossa 4/2021. Suomen Kuvalehti julkaisee Kanavassa aiemmin julkaistuja tekstejä verkossa.
Professori Michael Jonasin väitöskirja Kolmannen valtakunnan lähettiläs (2010) käsitteli Saksan lähettiläänä 1935–1944 Helsingissä toiminutta Wipert von Blücheriä saksalaisarkistojen pohjalta. Jonas osoittaa von Blücherin aloittaman mustamaalauskampanjan vaikuttaneen ulkoministeri Rudolf Holstin eroamiseen marraskuussa 1938. A.K. Cajanderin hallituksen ministerit olivat alkaneet hyljeksiä Holstia, suureksi osaksi von Blücherin suomalaisten tukijoiden vaikutuksesta.
Ero tulkittiinkin Saksan diplomaattiseksi voitoksi. Suomen ulkopolitiikka muuttui Saksaan kallellaan olleeksi puolueettomuudeksi. Marsalkka C.G. Mannerheim totesi Suomen harjoittaneen ennen talvisotaa ”Svinhufvudin ulkopolitiikkaa pääministeri A.K. Cajanderin varustuksilla”.
Professori Stephen Kotkinin Stalin-teoksessa Waiting for Hitler, 1929–1941 (2017) käsitellään talvisotaa paljolti neuvostotiedustelu NKVD:n arkistojen pohjalta. Kotkin pitää talvisotaa kansainvälisen poliittisen kehityksen päätepisteenä, johon Suomi kytkeytyi viimeistään 14.4.1938, kun NKVD:n Helsingin aseman diplomaattipäällikkö Boris Rybkin (”Jartsev”) tapasi Holstin. Jääkäritaustainen sotaväen päällikkö Hugo Österman oli aiemmin vieraillut Hitlerin päämajassa Saksan miehitettyä Itävallan.