Kanava: Käsitys ihmisen luonnollisesta, jumalan määrittämästä olemuksesta on sitkeä ja vahingollinen – se johtaa julmuuteen
Fantasia vääristää suhtautumista tuosta määrittelystä poikkeaviin ja rajoittaa ihmisoikeuksien toteutumista, kirjoittaa Olli Piirtola.
Ihmisoikeuksiin oikeutettujen piirin laajentamista vastustavista tahoista yksi sitkeimmistä on fundamentalistinen uskonnollisuus, Suomessa etenkin fundamentalistinen kristillisyys, kirjoittaa Olli Piirtola Kanava-lehden numerossa 7/2021. Suomen Kuvalehti julkaisee Kanavassa aiemmin julkaistuja tekstejä verkossa.
Ihmislaji on irtautunut luonnosta arviolta 70 000 vuotta sitten. Sen seurauksena geneettinen koodimme on kulttuurin kehittymisen myötä menettänyt enenevässä määrin merkitystään ihmisen olemuksen määrittäjänä. Tämän hintana ihmisyksilöstä kehityksensä alkuvaiheessa on pitkäksi ajaksi tullut avuton ja haavoittuva.
Avuttomuudelta ja haavoittuvuudelta pelastavat kulttuurivaikutteet, joita tarjoavat toistensa kanssa kilpailevat ristiriitaiset tahot: edellinen sukupolvi, kasvatusnäkemykset, uskonnot, ideologiat, oppisuunnat, kultit, tiede, taide ja lainsäädäntö.
YK:n ihmisoikeuksien julistus, joka annettiin 10.12.1948 edustaa ihmisolemuksen raamittamisen pitkän kehityksen toistaiseksi parasta saavutusta. Sen kolmessakymmenessä artiklassa on kuvajaisena nähtävissä moniulotteinen ja idealisoimaton ihmiskuva.