Kaikki veronkiertäjät, hävetkää!
KOLUMNI: Jostain syystä häpeärangaistus ei ulotu oikeasti isoihin kaloihin, kirjoittaa Jan Erola.
Väistyvät katseet, supattelu ja hienovarainen paheksunta. Tällaista eliitin langettamaa häpeärangaistusta todistin parisen vuosi sitten Kansallisoopperan ensi-illan auladrinksuilla, kun taloudellisista väärinkäytöksistä julkisuudessa ryöpytetty suuryhtiön ex-johtaja yritti minglailla. Näytelmä muistutti elokuvan Valheita ja viettelyksiä loppukohtausta oopperassa: päähenkilö oli ehkä voittanut taistelunsa, mutta hävisi sodan. Elokuvan Madame de Tourvel menetti tärkeimpänsä, maineensa seurapiireissä.
Helsingin oopperassa tarkkailemani miespuolinen ex-johtaja ei todennäköisimmin kokenut samoin. Kotona saattoi silti odottaa kovat oltavat. Juutalaisen sanonnan mukaan: Jos sinulla on ongelma, sinulla on ongelma. Jos vaimosi tietää ongelmastasi, sinulla on kaksi ongelmaa.
Piipahdin viime viikolla Maltalla, jossa on käynnissä pääministeri Joseph Muscatin lähipiiriin ulottuva Panamagate-kohu. Valtion energiayhtiön yksityistämisjärjestelyissä sekä Maltan energiaministeri Konrad Mizzi että kansliapäällikkö Keith Schembri olivat salaa perustaneet Panamaan omat veronkiertoyhtiöt. Samaan aikaan valtio teki satojen miljoonien eurojen yrityskauppoja azerbaitsanilaisten kanssa.
Neuvotteluissa ei ministerien ja kansliapäällikön lisäksi ollut lainkaan virkamiehiä paikalla. Panamassa on tiukka yrityssalaisuus, joten maltalaisen toimittajan kaivamien yritysten perustamistietojen lisäksi muita paljastuksia tuskin Keski-Amerikasta heruu.
