"Juotko viinaa" vai "Lyötkö lastasi" – kumpaa on helpompi kysyä?
Laaja terveydenhuollon tutkimus osoittaa, että lasten kurittaminen jää yhä piiloon.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) teetti vuodenvaihteessa 2012–2013 kyselyn, johon vastasi 94 prosenttia Suomen terveyskeskuksista. Selvityksellä haluttiin saada realistinen kuva äitiys- ja lastenneuvoloiden sekä kouluterveydenhuollon nykytilasta. Raportti julkistettiin pari viikkoa sitten.
Tulosten mukaan palvelut ovat kehittyneet hyvään suuntaan. Selkeä ongelma on kuitenkin se, että perhe- ja kuritusväkivaltatapaukset jäävät yhä pitkälti pimentoon.
Valtioneuvoston asetuksessa 338/2011 todetaan: ”Erityisen tuen tarve on selvitettävä, jos alle kouluikäisessä lapsessa, oppilaassa ja perheessä tai ympäristössä on tekijöitä, jotka voivat vaarantaa lapsen tervettä kasvua ja kehitystä.” Asetuksen myöhemmissä perusteluissa mainitaan ”lapseen kohdistunut fyysinen tai psyykkinen väkivalta ja lapsen laiminlyönti, mukaan lukien kuritusväkivalta”.
Kun THL selvitti terveydenhuollon tilannetta, vastaajat – osastonhoitajat ja vastuulääkärit – eivät tuoneet väkivaltaan ja kurittamiseen liittyviä tuen tarpeita esille lainkaan. Tämä on ristiriidassa vallitsevan todellisuuden kanssa, sillä väkivalta on monen perheen arkea.
Raportissa todetaan, että tulos voi viitata väkivallan tunnistamisen ja puheeksi ottamisen vaikeuteen. Väkivaltaa saattaa kuitenkin olla myös piilossa muiden ongelmien sisällä. Perheväkivalta voi liittyä esimerkiksi vanhempien jaksamiseen.
