Juhana Vartiainen: Olen menettänyt uskoni siihen, että Suomea voisi uudistaa auvoisessa konsensuksessa

NÄKÖKULMA: Pienyritykset voivat luoda työtä, jos hallitus rajaa yleissitovuuden vähimmäispalkkoihin.

kilpailu
Teksti
Juhana Vartiainen

Taloustieteessä alettiin 1980-luvulla ajatella, että keskitetty tulopolitiikka on työllisyyden kannalta hyvä toimintatapa. Tutkimuskirjallisuus laajeni tarkastelemaan päätöksentekoa yleisemminkin, ja valtio-oppineet kilpailivat analysoimalla erilaisia ”korporatistisia” yhteiskuntajärjestelmiä.

Ajatussuunta kiinnosti angloamerikkalaista vasemmistoa, joka näki siinä ammattiliitot myönteisessä roolissa ja mahdollisuuden kehitellä kolmatta tietä liberaalikapitalismin ja reaalisosialismin välillä. Jukka Pekkarisen ja Matti Pohjolan toimittama Social Corporatism – A Superior Economic System -teos sai paljon huomiota, ja myös Jukan ja minun Suomen talouspolitiikan pitkä linja oli tuon ajan oppien läpitunkema.

Perusajatus on järkevä. Jos kaikki ammattiliitot koettavat saada korkeamman palkankorotuksen kuin muut, harva onnistuu, mutta palkat laukkaavat ja työttömyys nousee taivaisiin. Myös valtion finanssipolitiikan ja palkankorotusten yhteen nivominen voi olla viisasta. Finanssipolitiikka voi tarvittaessa kohentaa suhdannetilannetta, mutta yksi sen rajoituksista on kokonaiskysynnän myötä nouseva palkkataso. Siksi on järkevää koettaa rajoittaa palkkojen nousua pitkäaikaisella tulosopimuksella ja yhdistää siihen veronalennuksia ja elvytystä.

 

Laajat yhteiskuntasopimukset ovat kuitenkin olleet Euroopassa vähenemään päin, monestakin syystä. Keskitetty tulopolitiikka on katoavaa perinnettä ja niitä rakastava sosiaalidemokratia heikentynyt poliittisesti ja älyllisesti. Lisäksi ammattiliittojen on tavattoman vaikea olla mukana juuri niissä työn tarjontaa lisäävissä rakenneuudistuksissa, joita ikääntyvässä Euroopassa tarvitaan. Työttömyyttä oikeasti alentaneet uudistusohjelmat kuten Saksan Harz-reformit eivät juuri missään ole toteutuneet konsensuksessa liittojen kanssa.