Journalistiliiton hallitus piti kriisikokouksen – Maria Pettersson jatkaa tehtävässään

JournalistiLIITON hallitus kokoontui perjantaina ylimääräiseen, varsin pitkään kestäneeseen kokoukseen käsittelemään Journalisti-lehden päätoimittajan Maria Petterssonin tilannetta.

Kokouksessa ei tehty ratkaisuja suuntaan tai toiseen.

”Keskustelimme siitä, miten jäsenemme asian kokevat”, liiton puheenjohtaja Hanne Aho sanoo.

”Hallitus ei halunnut tehdä mitään pikaista, vaan keskustelua jatketaan.”

Jo vuoden velloneessa sotkussa on kysymys siitä, ovatko Petterssonin tietokirjassaan käyttämät lainauskäytännöt Petterssonin vai koko media- ja kirja-alan ongelma.

Liiton hallitus kutsuttiin koolle pikaisesti perjantaina aamupäivällä.

Samana aamuna Ilta-Sanomat oli julkaissut Jyrki Lehtolan kolumnin.

Lehtola kirjoitti, että media ei ole uskaltanut sanoa juuri mitään Petterssonin tietokirjaan liittyvistä plagiointiepäselvyyksistä. Ei vielä silloinkaan, kun tekijänoikeusneuvosto totesi, että Pettersson oli toiminut hyvän tavan vastaisesti kopioidessaan sellaisenaan lauseita toisten tutkimuksista.

Opetus- ja kulttuuriministeriön alainen tekijänoikeusneuvosto katsoi lokakuun lopussa antamassaan lausunnossa, että Pettersson oli loukannut vuosi sitten ilmestyneessä Suomen historian jännät naiset -tietokirjassa tutkijoiden moraalisia oikeuksia.

Lehtola jatkoi, että mediakohuihin joutuneet poliitikotkin vaikuttivat ”suoraselkäisiltä moraalifilosofeilta” verrattuna Petterssonin tiedotusstrategiaan plagiointikeskustelun aikana.

Petterssonia kutsutaan kolumnissa Ylipapittareksi.

”Milloin Ylipapitar ei vaiennut, Ylipapitar uhriutui ja uhrasi kollegansa.”

Pari tuntia myöhemmin Long Play julkaisi kirjoituksen, jossa kyseenalaistettiin Journalistiliiton lausumat Petterssonin kirjasotkussa.

Liitto ilmoitti viime viikolla keskustelleensa Petterssonin kanssa ja päätyneensä siihen, että Pettersson nautti hallituksen täyttä luottamusta.

Puheenjohtaja Aho sanoi tiedotteessa, että on epäselvää, mitä tekijänoikeusneuvoston lausunto tarkoittaa kirja-alan ja journalismin käytännöille. Hän sanoi liiton keskustelevan siitä asiantuntijoiden kanssa.

”Tämä on täysin kestämätön tilanne koko alalle”, Long Play kirjoitti.

”Journalistiliitto on asettanut suomalaiset toimittajat ja tietokirjailijat tilanteeseen, jossa koko ammattikunnan etiikka asettuu kyseenalaiseksi.” 

Aho sanoo Suomen Kuvalehdelle, että liitto on epäonnistunut viestinnässään.

”Meidän viestimme on ymmärretty väärin ja olen siitä hyvin pahoillani”, Aho sanoo.

”On muodostunut käsitys, että liitto jollain tavalla hyväksyisi Maria Petterssonin toiminnan sitatointikäytännöissä, mutta siitä ei missään tapauksessa ole kyse.”

Ahon mukaan tarkoitus oli reagoida julkiseen keskusteluun, jossa on esitetty, että tekijänoikeusneuvoston päätöksellä olisi jotain vaikutusta journalistisiin käytäntöihin.

”Tämä hämmästytti minua, mutta ajattelin, että pitäähän meidän katsoa, onko näin. Missään tapauksessa en ole tarkoittanut, että käynteissä olisi laajasti jotain epäselvää.”

Journalistiliitto ei ole ainoa taho, joka on tullut Petterssonin kirjan yhteydessä kyseenalaistaneeksi tietokirjailijoiden etiikan.

Kun tekijänoikeusneuvoston lausunto tuli, Otavan tietokirjojen kustannusjohtaja Ville Rauvola sanoi, että lausunto on ristiriidassa tietokirjallisuuden tradition kanssa.

Hän antoi ymmärtää, että koko ala joutuu nyt pohtimaan toimintatapojaan, vaikka kyse oli yhden kirjailijan toimintatavoista.

Rauvola vastaa Otavan omistaman Atenan kustannusohjelmasta ja oli mukana toimittamassa Petterssonin kirjaa.

Jo vuotta aiemmin Rauvola oli ilmoittanut, ettei mitään virheitä ollut tehty ja ettei toimitusprosessissa ollut mitään korjattavaa.

Image-lehden haastattelussa hän vetosi kirjan tarinalliseen otteeseen ja siihen, että tarkka lähteytys vesittäisi narratiivisuuden ”täysin”.

Suomen Kuvalehti on puhunut seitsemän eri kustantamon kanssa, eikä yksikään niistä tunnista Rauvolan kuvaamaa traditiota. Kaikki niistä kustantavat myös tarinalliseksi luokiteltavia tietokirjoja.

Sen sijaan kustantamoissa tunnistetaan pakkorako, jossa kustantajan on myötäiltävä kirjailijan julkisia ulostuloja.

Pettersson sanoi tekijänoikeusneuvoston lausunnon jälkeen: ”Kun tekijänoikeusneuvosto on nyt todennut, että alalla vallitseva normaali tapa ei ole ok, niin paitsi minun niin varmaan monien muidenkin tietokirjailijoiden ja myös journalistien täytyy muuttaa työskentelytapojaan.” 

Mitään sellaista tekijänoikeusneuvosto ei todennut. Se kirjoitti, että tiedeyhteisön sisäiset säännöt ovat asia erikseen, mutta ulkopuolisen lukijan on erotettava lainaukset vaivatta alasta riippumatta.

Vaikka teokset eivät olisi myyneet niin hyvin kuin Petterssonin kirja, kustantamon on seisottava kirjailijan takana.

Suomen historian jännät naiset oli viime vuoden kolmanneksi myydyin kotimainen tietokirja.

Petterssonin ja hänen kustantajansa Atenan tapa hoitaa julkista keskustelua plagiointiasian ympärillä on kieltämättä ollut erikoinen.  

Se on pyörinyt pitkälti terminologian ympärillä – on keskitytty erilaisten lähdekäytäntöjen, eri alojen toimintatapojen ja plagiointi-sanan syvimmän olemuksen vatvomiseen.  

Tapoja kerrotaan kyllä parannettavan, mutta muut lausunnot ovat jatkuvasti olleet ristiriidassa anteeksipyyntöjen kanssa.

Kun neljä tutkijaa julkaisi viime syksynä blogikirjoituksen, jossa käytiin läpi yhtäläisyyksiä yhden Petterssonin kirjan luvun ja tutkimusartikkeleiden sanamuotojen välillä, Atena tilasi Suomen Kustannusyhdistyksen juristeilta lausunnon, jonka mukaan Pettersson ei ollut syyllistynyt plagiointiin.

Suomen Kustannusyhdistys on työnantajajärjestö, johon Atenakin kuuluu. Jäsenpalveluihin kuuluu juridinen neuvonta.

Lausunnossa oli täysin käsittämättömiä kohtia, kuten: ”Alkuperäislähteitä ei ole kopioitu, mutta kaikkia ilmaisuja ei selväkielisyyden vuoksi ole mielekästä muuttaa erilaiseksi vain siksi, että sama asia tulisi sanottua eri sanoin.”

Lausunnon allekirjoittanut yhdistyksen puheenjohtaja ja juristi Sakari Laiho sanoi myöhemmin Imagelle, että ”juridiikka on mielipidelaji” ja että ”sehän on auki mielipiteelle, mikä on hyvää tapaa”.

Kustannusjohtaja Rauvolan mukaan yhdistyksen juristit olivat osoittaneet tutkijoiden väitteet juridisesti perättömiksi eikä pitänyt keskustelun jatkamista tapauksesta tarpeellisena.  

Kun tekijänoikeusneuvosto sitten vuotta myöhemmin oli saanut harkintansa päätökseen, Kustannusyhdistyksen Laiho ja Journalistiliiton Aho iloitsivat tiedostusvälineissä, että lausunto oli Petterssonin kannalta pääosin suotuinen.   

Ahon mukaan neuvoston pääpointti oli, että ”Pettersson ei ole plagioinut”. Ilmeisesti hän oli päätynyt tulkintaan siksi, että lausunnossa ei mainittu sanaa plagiointi. Sanaa ei olisi kuitenkaan edes voinut mainita, sillä sitä ei käytetä tekijänoikeuslainsäädännössä.

Laiho taas oli sitä mieltä, että valtaosaan siitä, mistä tutkijat pyysivät lausuntoa, tekijänoikeusneuvosto kommentoi, ettei tekijänoikeuslakia ollut rikottu.

”Meidän helpotukseksemme.”

Kommentti on valikoitu osatotuus, sillä tekijänoikeusneuvosto käsitteli lausuntopyynnöstä vain ne kohdat, jotka koskivat sen jättäneiden tutkijoiden tekstiä. Muihin pyynnössä eriteltyihin kohtiin neuvosto ei siis ottanut lainkaan kantaa.  

Laiho pohti myös täysin harhaanjohtavasti, miten siteeraaminen tulisi tulevaisuudessa toteuttaa.

”Yleisenä esimerkkinä vaikkapa virke ’Kekkonen on Suomen pitkäaikainen presidentti’. Miltä teos näyttäisi silloin lukijan silmin, lehtijuttu tai populaari tietokirja”, hän kysyi.

Tätä on vaikeaa nähdä muuna kuin spinnaamisena, sillä tekijänoikeusneuvoston lausunnossa sanotaan selvästi, etteivät yleisesti tunnetut tiedot ole tekijänoikeussuojan alaisia. Se sanotaan jopa selkokielisesti: ”Kuka tahansa saa siten kirjoittaa esimerkiksi esitelmän.”

Myös tekijänoikeusneuvoston johtopäätös on varsin yksiselitteinen: Tutkijoiden artikkeleista lainatut tekstit eivät olleet lainkaan erotettavissa Petterssonin omasta tekstistä eikä niistä ilmene alkuperäistekstien tekijöitä tai lähteitä millään tavalla. Näin ollen on menetelty hyvän tavan vastaisesti ja loukattu tekijöiden moraalisia oikeuksia.

Suomen Kuvalehteä julkaiseva Otavamedia ja kustannusosakeyhtiö Otava ovat samaa konsernia.