Joulukinkku: Se maistuu nykyisin Aasialta – ja on usein luomua ja luuton
Pienen joulukinkun virkaa voi hoitaa rullalle kääräisty porsaankylki.
Pohjolan joulupöydissä kokonaisena paistettu kinkku on suhteellisen nuori tulokas, vaikka taustalla häämöttävät sadonkorjuun juhla syysteurastuksineen ja ikivanhat skandinaaviset palvontamenot. Lounais-Suomen vauraisiin pitopöytiin kinkku alkoi levitä 1700-luvulla Ruotsista. Kun sen makuun lopulta pääsi myös tavallinen kansa, Ruotsin herrasväkeä kiinnostikin joulupaistina jo kalkkuna.
Villinä elänyt lintu oli kesytetty Amerikassa ja Meksikossa ennen ajanlaskumme alkua. Eurooppaan kalkkuna tuli Kolumbuksen matkassa. Laivoihin lastatut viisi kukkoa ja viisi kanaa onnistuivat lisääntymään nopeasti. Kohta kalkkuna oli juhlaruokana Ruotsin hovipiireissä ja lopulta myös pienellä rannikkokaistaleella Itämeren tällä puolen. Eteläisen Suomen talonpojat saivat myöhemmin kunnian eksportoida kalkkunoitaan takaisin Tukholman hienostolle.
Mutta joulun kunkku on yhä kinkku. Nykyisin se on usein luomua, luuton ja kooltaan pieni. Sen virkaa voi hoitaa rullalle kääräisty porsaankylki. Kinkku paistuu uunissa ja saa pintaansa perinteisen sinappihunnun tai uuden, tulisemman takin. Chilistä, inkivääristä ja fariinisokerista kiehautettu kuorrutus karamellisoituu uunissa tahmeaksi ja makeaksi.
Tuoksuun yhtyy kiinalainen viismauste, jossa on muun muassa kanelia, neilikkaa, fenkolinsiemeniä ja tähtianista. Aasian ja Lähi-idän keittiöistä ja maustebasaareista tutut maut sopivat loistavasti suomalaiseen joulupöytään.
