Joukkoahdistelu tuli länsimaihin: Nainen on saalis, jonka voi raiskata

Hauskanpito motiivina ei nouse esiin länsimaisissa raiskaustutkimuksissa.

Arabikevät
Teksti
Pauliina Penttilä

Tämä on ilmaisnäyte SK:n maksullisesta sisällöstä

Joukkoahdisteluun liittyy piirteitä, jotka ovat outoja eurooppalaisessa seksuaaliväkivallassa. Miesjoukot ahdistelivat ja jopa raiskasivat naisia uudenvuodenaattona Saksan Kölnissä. Poliisi selvittää myös ahdistelua Helsingissä Senaatintorilla.

Harvinaista ahdistelussa on se, että iso miesryhmä ahdistelee naisia yhteisvoimin. Toinen vieras piirre on se, että ahdistelu liittyy miesporukan hauskanpitoon.

Saksan rikospoliisin mukaan kyse on samanlaisesta joukkoahdistelusta, joka on tunnettu jo pitkään muun muassa Lähi-idässä ja Egyptissä.

Joukkoahdistelu on noussut uutiseksi aiemminkin, erityisesti Egyptin levottomuuksien yhteydessä. Sen tunnetuimpia uhreja on amerikkalaistoimittaja Lara Logan, jonka miesjoukko raiskasi Kairon Tahrir-aukiolla talvella 2011.

Berliiniläinen sosiaalityöntekijä kertoi Der Spiegelissä 8. tammikuuta, että kaupungissa on näkynyt jo vuoden ajan pienimuotoisena sama ilmiö kuin uutenvuotena Kölnissä: ensin miesjoukko ahdistelee naista verbaalisesti, sitten tähän käydään käsiksi, kopeloidaan ja lopulta ryöstetään.

Tampereen yliopiston Lähi-idän ja islamin tutkija Susanne Dahlgren kertoi Ilta-Sanomissa 11. tammikuuta, että ahdistelun lisäksi ilmiössä on kyse naisen häpäisemisestä. Ilmeisesti myös ”seksuaalisesti turhautuneet miehet tavallaan saavat jonkinlaista hetkellistä iloa siitä, että he lääppivät naisia”, Dahlgren sanoi.

 

Oikeuspsykologi Helinä Häkkänen-Nyholm on tutkinut raiskauksia ja erityisesti Suomessa 1992–2003 tehtyjä, tuntemattomiin kohdistuneita raiskauksia.

Hänen mukaansa hauskanpito on motiivi, joka ei nouse esiin suomalaisissa eikä ylipäätään länsimaisissa raiskaustutkimuksissa. Muualla siihen sen sijaan voi törmätä.

Häkkänen-Nyholm kertoo Etelä-Afrikassa tehdystä tutkimuksesta. Noin 2 000 miehelle lähetettiin kyselylomake, jossa kysyttiin, olivatko nämä koskaan raiskanneet ketään. Vastaajista 28 prosenttia kertoi raiskanneensa.

Kun kysyttiin syitä, niistä yksi oli hauskanpito.

”Se liittyi erityisesti tilanteisiin, joissa oli ryhmässä raiskattu nainen”, Häkkänen-Nyholm sanoo. ”Syynä oli vain, että hengattiin porukassa ulkona ja se oli hauskaa.”

Häkkänen-Nyholmissa tämä herätti kysymyksen, onko naisten asema niin huono, että heidät voidaan esineellistää julman leikin välineiksi.

Esimerkiksi Intian joukkoraiskaukset on nähty ääriesimerkiksi naisten heikosta asemasta ja ihmisarvon puuttumisesta.

 

Seksuaalisen hyväksikäytön ja huvin yhdistäminen ei sinänsä ole vierasta länsimaissakaan.

Esimerkiksi niin sanotun pelimieskulttuurin näkökulmasta nainen voi olla saalis, jonka kaatamisen ainoa tarkoitus on seksi. Kulttuuri on saanut myös seksuaalisen väkivallan muotoja.

Helsingin apulaispoliisipäällikkö Ilkka Koskimäki sanoi The Telegraph –lehdelle 8. tammikuuta, että raiskaukset puistoissa ja kaduilla olisivat olleet Suomessa tuntematon ilmiö ja tulleet maahan vasta 2015 turvapaikanhakijoiden myötä.

Häkkänen-Nyholm kommentoi 10. tammikuuta lakitoimisto PsyJuridican Facebook-sivuilla. Hänen mukaansa jo 1992–2003 tilastoista löytyi sata raiskausta, joissa tekijä oli uhrille tuntematon, ja näistä ”yli puolet oli tapahtunut ulkotiloissa kuten puistossa, kadulla, metsäpolulla tai porttikongissa”. Tekijöitä oli 93, heistä 26 ulkomaalaistaustaisia.

Twitterissä naiset ovat jakaneet häirintäkokemuksiaan. Keskustelu sai uutta vauhtia Ilkka Koskimäen lausunnosta.