Jorma Sairanen astuu marraskuisen illan pimeydestä ruokaravintolaan Helsingin Kalliossa ja tilaa pekonihampurilaisen.

Muut ruokailijat eivät kiinnitä huomio­ta pitkään ja tummaan herraan, jonka päätökset ovat vaikuttaneet heidänkin vapaa-aikaansa.

Sairasella on takanaan yli neljännesvuosisadan mittainen ura tv:n johtotehtävissä. Jouluna eläkkeelle jäävä ohjelmajohtaja on vastannut MTV:n kanavien kaikesta sisällöstä, luonut ja lopettanut miljoonayleisöjä tavoittaneita ohjelmia.

”Mua ei edelleenkään tunneta juuri missään”, hän sanoo toteavasti. Lievä väsymys johtuu edellisen illan Tanssii tähtien kanssa -päättäjäisistä.

Sairanen elää tottuneesti julkisuuden tuntumassa, mutta kertoo olleensa aina julkisuutta kaihtava.

”Miksikään talk show -vetäjäksi minusta ei olisi.”

 

Sairanen arvioi, että Suomessa vain noin kymmenen ihmistä tietää, mitä hän on elämänsä aikana tehnyt.

Näihin saavutuksiin voi laskea kaupallisen puolen kanavat, joita hän on ollut perustamassa. Lista alkaa MTV:n ensimmäisestä omasta MTV3-kanavasta ja jatkuu Nelosella, Subtv:llä, MTV:n maksukanavapaketilla ja Avalla.

Päällikön vaikutus suomalaisen viihteen ja draaman historiaan on vähemmän tunnettu. Sairanen laskee olleensa rahoittamassa noin sataa elokuvaa, joista moni olisi jäänyt muuten tekemättä. Hän ei odota kulttuuripalkintoja, vaikka tunnustukset eivät tekisi pahaa.

Ainakaan tv-alan ammattilaisten keskuudessa eläköityvä johtaja ei ole unohdettu suuruus. Elokuussa hän puhui audiovisuaalisen alan tuottajien Media & Message -tapahtumassa televi­sion mahdollisesta kuolemasta. Uhkakuvia ja uusia mahdollisuuksia asiantuntevasti ja räväkästi hahmottanut Sairanen keräsi valtavat aplodit.

Yle luonnehti puheenvuoroa uran päätöspuheeksi. Se voi osoittautua pikemminkin välitilinpäätökseksi; tv-ala jaksaa kiinnostaa Sairasta ja hänellä on sille muutakin annettavaa kuin ”joka tapauksessa” syntyvien muistelmien kirjoittaminen.

”Telkkarin tilanne on fasinoiva”, Sairanen väittää. ”En ehkä koskaan ole tiennyt television tekemisestä ja nykytilanteesta niin paljon kuin nyt.”

 

Jos Jorma Sairanen kirjoittaisi henkilökuvan itsestään, sen otsikko olisi Keskinkertaisuuksien mies ja siksi hyvä.

Helsinkiläisen opettajaperheen pojan rakkaisiin ”keskinkertaisuuksiin” ovat kuuluneet pianonsoitto, elokuvista ja popmusiikista erikoislehtiin kirjoittaminen, jalkapallo, golf ja moderni taide.

Mistään ei ollut uraksi ja joka lajissa joku muu pärjäsi paremmin. Kokemusten ja kiinnostuksen kohteiden summasta muodostui kuitenkin voimavara.

”Mikä tekee hyvän telkkaripomon?” Sairanen kysyy. ”Ydintehtävä on ostaa oikeita ohjelmia ja sijoitella ne oikeille paikoille. Siinä olen ollut aika hyvä, koska kiinnostuskohteiden alue on niin laaja.”

Ohjelmajohtaja ei mielestään ymmärrä ”naisten sielunelämää” mutta katsoo onnistuneensa ostamaan naisia kiinnostavia ohjelmia.

”Pitää olla utelias ja laaja-alainen. Urheilukanavaa ei pysty tekemään ilman hajua jalkapallosta, jääkiekosta ja moottoriurheilusta. Urheilupomot huomaavat sekunnissa, jos jätkä on pihalla eikä siihen kannata luottaa.”

MTV:n nuorekasta Sub-kanavaa kymmenisen vuotta johtanut Maaretta Tukiainen kirjoittaa elämäntaito-oppaassaan Egosta fantasmagoon (Talentum 2013) säikähtäneensä sisäistä ääntä, jonka mukaan kanavajohtajuus oli yhtä kuin hänen persoonansa. Silloin oli aika vaihtaa ammattia.

Sairanen näkee itsensä ja ammattinsa toisin. Television tekeminen on ollut ”koko ajan duunia eikä mikään elämäntehtävä”.

”En ole henkeen ja vereen tv-mies. Olen myös sitä mieltä, että on helpompi analysoida tv:n merkitystä, kun se on vain duunia.”

 

Sairanen on tullut MTV:lle töihin kaksi kertaa, ensimmäisen kerran ulkomaanosaston vetäjäksi 1986. Kauppatieteiden kandidaatilla oli takanaan kauppakorkeakoulun lisäksi töitä muutamissa mainostoimistoissa.

Vaikka kaupallinen tausta auttoi paikan saamisessa, oli vähintään yhtä olennaista, että Sairanen tunsi elokuvia paremmin kuin filosofian maisterit.

Sairanen oli vaikuttanut elokuvakerho Prismassa, josta kasvoi 1970-luvun puolivälissä Suomen suosituin, vaikka se ei kuulunut Suomen elokuvakerhojen liittoon. Sairanen päätoimitti Prisman Spektri-lehteä ja kirjoitti perehtyneitä historiikkeja umpikaupallisina tai turmiollisina koetuista lajityypeistä, kuten kauhu- ja seksielokuvista sekä spagettiwesterneistä.

MTV:n ulkomaanosaston kautta Sairasen genretuntemus tavoitti koko kansan. Kesällä 1986 esitetyt keskiviikkoyön kauhuklassikot Frankensteinin morsiamesta Uhrijuhlaan elävät yhä monien muistoissa legendaarisina tapauksina.

Myös eroottinen draama Emmanuelle herätti reak­tioita. Joku yritti estää ennakkoon kohutun elokuvan esittämisen pommiuhkauksella. Sairanen muistaa poliisin taholta tulleen rohkaisun: ”Älkää nyt helvetissä peruuttako sitä esitystä. Tätä nyt kaikki kuitenkin on odottanut.”

Näihin aikoihin Mainos-TV vuokrasi ohjelma-aikaa Ylen kahdelta kanavalta. Oma MTV3-kanava syntyi 1993 Ylen ja MTV:n yhdessä perustaman Kolmoskanavan paikalle.

”Keskellä syvintä lamaa lanseerattiin oma kanava, ja se meni hirveän hyvin”, Sairanen muistaa.

 

Sairanen palasi MTV:lle 2001, kun hänet palkattiin eläkkeelle jääneen ohjelmajohtaja Tauno Äijälän seuraajaksi.

Välillä hän oli käynyt Sanoma-konsernissa perustamassa ja johtamassa uutta Neloskanavaa.

”Nelosella oli älyttömiä vaikeuksia alussa, ja kaikki pani halvalla sitä kanavaa”, Sairanen muistaa. Vähitellen kanava sai mainetta ja mainontaa.

Neloselle siirtymisensä jälkeen Sairanen tuomittiin sakkoihin hänen MTV:n kaudellaan lähetetystä Hyvät, pahat ja rumat -ohjelmasta.

Juontaja Simo Rantalainen oli loukannut Seuran päätoimittajan Jouni Flinkkilän kunniaa levittämällä seksihuhuja suorassa lähetyksessä. Sairanen tuomittiin maksamaan 5 000 markkaa sakkoa.

Hovioikeuden 2–1-päätös on Sairasen mukaan ”mielenkiintoinen”.

”Mun olisi pitänyt tietää Simo Rantalaisen sielunelämä niin hyvin, että olisin osannut valmentaa ennen suoraa lähetystä, mitä hän siellä puhuu.”

MTV valitti korkeimpaan oikeuteen, joka ei enää ottanut asiaa käsittelyyn. Prosessilla taisi kuitenkin olla vaikutusta siihen, että radio- ja tv-lain suoraa lähetystä koskevat pykälät muuttuivat.

”Nyt suoran lähetyksen vastaavaa ohjelmatoimittajaa ei enää voida tuomita, tuomion kohteeksi joutuu pölisijä itse. Olen ainoa, joka on saanut tuomion. Ja ylpeä siitä.”

 

Kun Alma Media kutsui Sairasen takaisin MTV3:lle, kanavalla oli takanaan kaksi tappiollista vuotta.

Sairanen uudisti Maikkarin lakkauttamalla ohjelmia, jotka olivat katsottuja mutta elinkaarensa päässä.

Ennen kuin Idols ja muut 2000-luvun ”volyymiohjelmat” saattoivat alkaa, piti hankkiutua eroon kansansuosikeista, kuten Kymppitonni, Napakymppi, Onnenpyörä, Tangomarkkinat ja BumtsiBum.

Sairasen taktiikka oli lopettaa ne yksi kerrallaan, ”pätkittäin”. Ohjelmajohtaja kiistää juontaja Kari Salmelaisen tarinan, jonka mukaan hän olisi ilmoittanut Napakympin lopettamisesta golfkentällä. ”Olen pelannut Karin kanssa vain kerran, ja silloin Napis oli suosionsa huipulla.”

Kun katsojia on lähes miljoona, ohjelman lopettaminen vaatii rohkeutta.

”Mutta television on pakko uudistua. Vanhat ohjelmat on pakko lopettaa, kun ne ovat huipulla eikä silloin, kun ne ovat dyykanneet todella alas.”

Mikään ei ole ikuista, ei edes Putous.

Sairanen ei ota kunniaa komediahitistä mutta mainitsee, että ei estänyt sen tuotantoa, vaikka mielessä kävi.

”Olisin voinut sanoa, että en pane nimeäni alle, asetelma on liian kummallinen. Päätin antaa niille mahdollisuuden: kahdeksan osaa, what can we lose. Olen hirveän iloinen, että se meni hyvin. Sillekin tietysti loppu tulee niin kuin kaikelle.”

 

Sairasen puhe elokuun Media & Message -tapahtumassa oli huolella valmisteltu kokonaisuus. Eläkkeelle jäävä johtaja halusi osoittaa olevansa ”kartalla” esittelemällä kaikki uusimmat tv-alan innovaatiot.

Tulevia tilaisuuksia varten Sairanen joutuu päivittämään esitystään, sillä markkinoille on jo tullut uusia keksintöjä. Silmälaseihin liitettävän pienen Google-kameran avulla kuka vain voi olla ”samalla tuottaja ja broadcaster” YouTuben kautta.

Netflix-elokuvapalvelun kasvusta huolimatta Sairanen pitää Googlen ja YouTuben yhteispeliä perinteisen television vaarallisimpana kilpailijana.

”Netflix esittää vain olemassa olevaa kamaa. Vaarallisempi kilpailu tulee siitä, että tehdään jotain uutta.”

Tv-mainonnan uudet mahdollisuudet löytyvät mahdollisuuksista rekisteröidä yksittäisen katsojan tottumuksia.

”Kun avaat jonkin koneen, rupeat saamaan henkilökohtaisia mainoksia, jotka perustuvat klikkaustietoihisi. Ennemmin tai myöhemmin se alkaa koskea myös televisiota. Siihen tulee semmoinen Big Brother -elementti: et enää katso televisiota niin paljon kuin televisio katsoo sinua.”

Sairanen ei ole päättänyt, keskittyykö hän MTV:n jätettyään nousevien tv-kanavien­ konsultointiin vai muuhun yrittäjyyteen.

Edellytykset ensin mainittuun työhön ovat hyvät.

”Mutta annas olla, jos virkani tulisi nyt avoimeksi ja hakisin sitä, niin en varmasti saisi”, ohjelmajohtaja sanoo.

Sairanen pääsee suosikkiaiheeseensa, yli viisikymppisten syrjintään sekä työntekijöinä että katsojina ja kohderyhmänä.

”Kaupalliset kanavat vierastavat yli 45-vuotiaitten ohjelmia. Päähäni ei mahdu, miksi Yle ei voi keskittyä hoitamaan niitä, kun siihen olisi luonnollinen kysyntä.”

Kaupallisen puolen ikärasismin juuret löytyvät 1980-luvun USA:ssa tehdyistä kuluttajien profiloinneista. Ne ovat jääneet elämään sitkeästi, vaikka maailma on muuttunut.

”Se porukka, joka 1980-luvulla oli yli 50-vuotiasta USA:ssa, oli nähnyt 1930-luvun laman”, Sairanen sanoo.

”He olivat pihejä eivätkä panneet rahaa menemään. Toisen maailmansodan jälkeen syntyneet taas olivat hirveän kulutusalttiita.”

Nykyisin 45–65-vuotiailla on runsaasti rahaa, ja sitä myös kulutetaan.

Voisi melkein väittää, että ”25–45-kaupallisuuden” tarkoitus ei ole tuottaa voittoa vaan vaikuttaa nuorekkaalta ja seksikkäältä.

”Hei, se on just näin”, Sairanen sanoo vähän hätkähtäen.

Johtaja tuntee naurettavan kuvion surullisen puolen: se on ”estänyt hirveän monen hyvän ohjelman tekemisen”.

”Tilalle tulee sinkkuristeilyjä ja viidakon tähtösiä, ihan höpö höpö -juttuja, jotka vain kosiskelevat sitä helppoa katsottavaa hakevaa naiskatsojaa. Mutta se on hirveän haluttu kohderyhmä.”