Jorma Nyfors uskoi viranomaisten kiusaavan tahallaan – teki lopullisen ratkaisun 17. kesäkuuta

Hätäkeskus sai puhelun kello 20.55. Nyfors oli ampunut kahta poliisia ja sitten itsensä.

MV-Lehti
Teksti
Aurora Rämö

Juhannukseen oli enää seitsemän päivää. Vihdin Nurmijärventien koivujen lehdet olivat ehtineet suuriksi, kukkeammiksi kuin yleensä tähän aikaan.

Jorma Nyfors oli tapansa mukaan nukkunut päivällä, pienissä pätkissä, ja lähtenyt illalla pihalle. Hänellä oli selkäkipuja, jotka pitivät hereillä suurimman osan vuorokaudesta. Välillä selkä jumittui kumaraan, välillä ei pystynyt kumartumaan ollenkaan. Hän linkutti kävellessään.

Näytti tulevan sade.

Punaisen tiilitalon piha oli täynnä romua. Kodin ikkunoissa oli pitsiverhot, mutta tonttia miinoittivat traktorit, renkaat, kontit, maansiirtohommista mukaan tarttuneet metalliputket.

Jotain Nyfors siellä puuhaili, ei vaimo tarkkaan seurannut. Puolisot olivat olleet yhdessä pitkään, tyttärentytärkin oli jo parikymppinen.