Kirjan ääni

Jukka Pitkänen on Suomen suosituin äänikirjojen lukija. Hänen lukemanaan autonkorjaamisopaskin olisi viihdyttävä.

hän
Teksti
Anna-Liisa Hämäläinen
Kuvat
Heli Blåfield

Omakotitalon kellarissa mies istuu studion – pikemminkin kopperon – tuolille. Hän alkaa lukea edessään olevalta tabletilta laakeaan mikrofoniin ranskalaisen Hervé de Tellierin bestselleriä Poikkeamaa. Ään­i on matala, kuin sadunkertojalla.

Näyttelijä Jukka Pitkänen on Suomen suosituin äänikirjojen lukija. Hän arvioi lukevansa noin 50 kirjaa vuodessa. Kalenteri on yleensä täynnä puoli vuotta eteenpäin.

Pitkänen ei muista, että hänen ääntään olisi koskaan aiemmin erityisemmin huomattu.

”Tosin joku sanoi kerran puolileikillään, että minun kannattaisi lukea eroottissävytteisiä luontodokumentteja.”

WSOY:n toimitusjohtajan Timo Julkusen mukaan Pitkänen on kuin tehty äänikirjan formaattiin.

”Saamme lukijapalautetta, että jos hän lukisi autonkorjaamisopasta, sekin olisi viihdyttävä.”

Julkusen mukaan Pitkäsen avuihin kuuluu myös se, että hän pystyy tuottamaan poikkeuksellisen tasaista laatua ja lukemaan monenlaista kirjallisuutta.

Kymmenisen vuotta sitten Jukka Pitkänen ei ollut kuunnellut äänikirjoja. Hän silti ajatteli, että sopisi lukemaan niitä. Olihan hänellä kyky hahmottaa tekstiä ja näyttelijänä opittu puhetekniikka.

Ensimmäiset äänikirjansa Pitkänen luki pienelle nyrkkipajalle, ja vuonna 2014 hän lähetti luentanäytteen Suomen suurimmalle äänikirjojen tuottajalle Silenciolle. Sieltä ei vastattu.

”Jälkikäteen tiedän, miksi ei. Silloin suosittiin eleetöntä lukutapaa, ja tein lukunäytteeni Oscar Wilden sadusta, jonka luin kuin lapsille.”

Pitkänen lähetti saman luentanäytteen myös Bonnierin tuolloiselle äänikirjatuottajalle Piritta Maavuorelle, joka soittikin hänelle: ”Tuletko lukemaan Jussi Valtosen He eivät tiedä mitä tekevät?”

Maavuori ei soittanut näytteen ansiosta. Hän etsi uusia lukijaääniä teatterista ja Ylen tuotannoista. Pitkästä hän oli kuullut Ylen dokumenttiohjelmissa.

”Jestas sentään, olihan Jukan ääni mieletön! Se oli tasapainoinen, rytmikäs, soinnikas ja hyvin läsnäoleva. Hän lukee niin, että kuulija voi luottaa häneen”, Maavuori sanoo.