Jarmo Kekäläinen Hän-henkilökuvassa vuonna 2010: NHL:ään pääseminen vaatii ballseja eli munaa
Jokereiden toimitusjohtaja Jarmo Kekäläinen, 46, valittiin keskiviikkona 13. helmikuuta NHL-joukkue Columbus Blue Jacketsin toimitusjohtajaksi.
NHL on Kekäläiselle tuttu, sillä ennen Jokerit-pestiä Kekäläinen työskenteli muun muassa NHL-joukkue St. Louis Bluesin amatööriscoutingin johtajana ja varatoimitusjohtajana.
Kekäläinen on ensimmäinen eurooppalainen NHL-seuran toimitusjohtaja. Pesti oli Kekäläisen pitkäaikainen haave, kun Suomen Kuvalehti haastatteli tuoretta Jokeri-toimitusjohtajaa vuonna 2010.
Atlantin toisella puolella Kekäläistä odottaa varsinainen työmaa, sillä Columbus Blue Jackets on 13-vuotisen historiansa aikana selviytynyt vain kerran pudotuspeleihin.
Mutta motivaatiota luulisi riittävän, sillä puolet haaveesta on vielä toteutumatta. Kekäläisen koko haave kuului seuraavasti: merkittävän NHL-joukkueen toimitusjohtaja. Lue alta SK:n Hän-henkilökuva Jarmo Kekäläisestä vuodelta 2010.
Jokerien toimitusjohtaja esittää yhä myös itselleen vakiokysymyksensä: kuinka kipeästi haluat menestyä.
Jarmo Kekäläinen. Kuva Pekka Holmström.
Jokerien liigajoukkueen uuden toimitusjohtajan Jarmo Kekäläisen työhuoneessa istuu nuori kanadalainen jääkiekkoilija, joka lähtee iltakoneella kotia kohti. Neljän harjoituspelin perusteella pelaaja ei sovi joukkueeseen. Kekäläinen maksaa miehelle päivärahat ja toivottaa hyvää jatkoa.
”Se on kova paikka, kun pitäisi ensimmäistä kertaa ansaita elantonsa jääkiekkoa pelaamalla. Nuorena palkka tuntuu kovalta, mutta kysymys kuuluu: pystyykö pelaaja elättämään itsensä pidemmän aikaa pelaamalla esimerkiksi SM-liigassa. Sanon junnuille usein, että käy koulusi loppuun. Valitettavasti aika paljon näkee edelleen sellaista, että kaikki on lätkän pelaamisen varassa”, Kekäläinen sanoo.
Kekäläisen työhuoneessa ripustusta odottaa kaksi kehystettyä todistusta, toinen Tampereen, toinen Clarksonin yliopistosta. Bisneskouluja.
Opintokokonaisuuksien perään on kirjoitettu useissa kohdissa tyydyttävä.
Sohvalla on kaksi muuta taulua. Yhteen on kirjattu Kekäläisen Bostonin maratonin ennätys 2,58. Toinen on lahjaksi saatu maalaus, jossa lapset pelaavat jääkiekkoa kodin edustalle jäädytetyllä lammella. Yhden pikkupojan pelipaidassa lukee Kekäläinen.
”Kuva muistuttaa siitä, mistä kaikki alkoi.”
Ovesta kurkistaa Keijo Säilynoja. Hän on Jokerit Oy:n toimitusjohtaja ja entinen jääkiekkoilija.
”Jampe, sitten kun sulla on aikaa…” Säilynoja vinkkaa ja jatkaa matkaansa.
Lapsuuden kultaisia lätkämuistoja ei ole nyt aikaa miettiä, sillä SM-liiga alkaa 16. syyskuuta ja Jokerit pitäisi saada iskukuntoon. Joukkue koottiin jo ennen Kekäläistä, mutta toimitusjohtaja on asettanut tavoitteensa: mestaruutta lähdetään hakemaan.
”Aina joku kysyy, mikä on teidän realistinen tavoitteenne. Karsastan sellaista – kuulostaa siltä, kuin ei ihan uskoisi asiaansa. Suomessahan ei haluta lähteä leijumaan, mutta aitoa ylpeyttä ei mielestäni kannata piilottaa. Eikä realistisen vastakohta ole utopistinen.”
Joukkueen toimitusjohtajan tehtäviin kuuluu Jokerien urheilupuolen kehittäminen, pelaajien, valmentajien ja huoltajien palkkaaminen sekä ”kaikki se, mikä liittyy siihen, että saadaan huipputuote jäälle, kun pelit alkavat”. Kekäläisen siis pitää koota joukkue, joka voittaa Suomessa ja ulkomailla.
Kekäläisellä on myös motiivi, jota ei rahalla saa.
”Toimitusjohtajan homma on niitä harvoja paikkoja, joissa saavutan sen saman tunteen kuin silloin, kun itse pelasin. Ottelupäivänä, kun yleisö tulee hallille, olo on kihelmöivä ja selässä menevät kylmät väreet. Valot ovat vähän kirkkaammat, ja pukukopissa tuoksuu linimentti…”.
”Jampe. Ehditkö?” Säilynojan minivogue vilahtaa jälleen oviaukosta.
Harkimo teki suurkaappauksen, otsikoi Helsingin Sanomat toukokuun lopulla. Iltapäivä- tai urheilulehdet eivät tyytyneet yhtä maltillisiin otsikoihin. Puhuttiin Suomi-kiekon pelastajasta ja uuden alusta.
Tiedotustilaisuudessa otetuissa valokuvissa kaljupäinen mies hymyilee yhdessä Jokerien omistajan Harry Harkimon ja Keijo Säilynojan kanssa.
Ainahan lätkäuskovaiset ovat odottaneet uutta jeesusta. Nyt sille paikalle on nostettu Jarmo Kekäläinen, Amerikasta asti haettu NHL-joukkue St. Louis Bluesin varatoimitusjohtaja ja pelaajatarkkailija. Nimitys on aiheuttanut säpinää monessa SM-liigajoukkueessa.
”Suomalaista lätkää ovat johtaneet kaiken maailman autokauppiaat ja paikalliset bisnesmiehet, jotka eivät tajua lajista mitään. Kekäläinen puolestaan tuo ihan uuden tekemisen tason koko SM-liigaan. Sen seurauksena kaikkien muidenkin seurojen on skarpattava. Uskon, että Jokereilla voi olla parin vuoden päästä mahdollisuus vaikka Euroopan huipulle”, sanoo eräs jääkiekon sisäpiiriläinen.
Maailman kovatasoisimpiin liigoihin joskus kuulunut SM-liiga on valunut sekä palkkioiltaan että tasoltaan sellaiseksi, ettei se enää houkuttele pelaajia. Samassa suossa näyttää rämpivän myös Jokerit, joka on vuoden 2007 hopeaa lukuun ottamatta pelannut viisi viime vuotta tasoonsa ja kuluihinsa nähden surkeasti.
Aika paljon odotetaan yhden miehen tekevän.
”Kekäläinen on pelottava, kun se päättää tehdä jotakin. Jampea on selvästi ärsyttänyt se, ettei hän ole saanut NHL-joukkueen toimitusjohtajan virkaa. NHL pyörii kuten moni muukin asia eräänlaisen hyvä veli -verkoston ympärillä. Sitä sanotaan Old Boys Clubiksi, Käytännössä se tarkoittaa sitä, että toimitusjohtajaksi ei valita muita kuin pohjoisamerikkalaisia. Jokereissa tulosta tulee varmasti parissa vuodessa. Ja ainahan on mielenkiintoista seurata, miten joukkueen valmentaja Hannu Jortikka sopii kuvioon. Kekäläisellä ja Jortikalla on vanhoja kahnauksia. Lätkäpiireissä puhutaankin, ettei Jortikka näe Jokereissa joulua”, sisäpiiriläinen lisää.
Jarmo Kekäläinen lopetti urheilu-uransa vuonna 1995 vasta 29-vuotiaana ruotsalaisessa Västerås IK:ssa. Kroppa tuntui vammoista ja niiden korjailuista johtuen kymmenen vuotta vanhemmalta kuin ikätovereilla. Suomen-vuosien jälkeen NHL:n Boston Bruinsissa ja Ottawa Senatorsissa yhteensä 55 ottelua pelannut Kekäläinen edusti Suomea muun muassa vuoden 1991 Canada Cupissa, jossa joukkueen apuvalmentajana oli Erkka Westerlund.
”Kyllä minulle jo silloin tuli kuva määrätietoisesta ja jämptisti asiat tekevästä tyypistä. Kekäläinen ei ole isokokoinen, mutta hän oli suoraviivainen ja hyvin liikkuva hyökkääjä. Itsensä johtaminen oli hyvällä mallilla. Hän oli myös poikkeuksellisen vastuullinen jääkiekkoilija”, Westerlund muistelee.
Pelaajauransa jälkeen Kekäläinen pisti pystyyn oman agenttifirman, jonka tehtäviin kuului pelaajasopimusten neuvotteleminen. Eräs, jolle Kekäläinen neuvotteli sopimuksen HIFK:hon ja myöhemmin NHL:ään, oli Sami Kapanen, Kuopion Kalpan nykyinen toimitusjohtaja.
”Jampe oli mentorityyppi kaltaiselleni junnulle. Muistan, kun hän sanoi, että älä murehdi, milloin NHL-sopimus tulee, mutta kun se tulee, ole valmis. Kun vihdoin sain sopimuksen, hän teki minulle sellaisen kielipaketin, johon oli koottu kaikki lähtien pankkitilin avaamisesta pukukoppisanastoon. Siitä oli iso apu, kun kieli oli uusi ja samoin kaikki ihmiset ympärillä”, Kapanen kertoo.
Kekäläinen pyöritti agenttifirmaansa reilun vuoden, kunnes HIFK:n silloinen manageri Frank Moberg halusi tietää, miksi tämä ei ollut hakenut HIFK:n ja Suomen ensimmäiseksi urheilutoimenjohtajaksi.
”Kekäläinen sanoi, että ei HIFK kuitenkaan ota hommaan junttia kehäkolmosen ulkopuolelta. Sanoin, että varo vaan, voidaan ottaakin”, Moberg muistelee.
Sopimus tehtiin, mutta Kekäläisen ura urheilutoimenjohtajana ei olisi voinut jäätävämmin alkaa. HIFK jäi pudotuspelien ulkopuolelle, vaikka joukkueen piti olla tulevien 100-vuotissyntymäpäiviensä kunniaksi loistokunnossa. Faksi lauloi, kun fanaattiset kannattajat lähettivät ”fanikirjeitä” stadilaisjoukkueen savolaisvahvistukselle.
Kekäläinen harmittelee, ettei säästänyt fakseja sen varalle, että menestys joskus nousee päähän. HIFK kuitenkin piti kiinni Kekäläisestä, joka puhui joukkueelle kahden valmentajan systeemin. Alkoi Erkka Westerlundin ja Raimo Summasen luotsaama kausi 1997-1998.
Tuloksena oli legendaarinen voittajajoukkue, jota fanit ja eräät pelaajat muistelevat edelleen ääni väristen. Kahden valmentajan menestyksekäs malli levisi myös maajoukkueeseen.
Kolme vuotta urheilutoimenjohtajana riitti Kekäläiselle, vaikka HIFK olisi jatkanut sopimusta. Kekäläisellä oli parempi pesti tiedossa, kun Ottawa Senators tarjosi hänelle paikkaa pelaajatarkkailun johtajana.
Siitä alkoi uraputki, johon kuului 250 ottelun ja yli kahdensadan vuotuisen matkustuspäivän ruljanssi. Kekäläinen pysyi Ottawassa kolme vuotta. Vuonna 2002 hän siirtyi St. Louis Bluesiin johtamaan amatööripelaajien tarkkailua ja nousi kolmessa vuodessa joukkueen varatoimitusjohtajaksi. Niinä vuosina Kekäläinen hankki kannuksensa siihen, mitä häneltä nyt odotetaan.
Jarmo Kekäläinen harppoo Hartwall Areenan käytävillä.
Vuonna 1997 valmistunut, yli 13 000 katsojaa vetävä halli on käytävästä toiseen kalsean värinen. Jokainen ovi vaatii kulkukortin auetakseen.
Kekäläinen avaa oven kaikista pyhimpään, pelaajien pukuhuoneeseen. Kopista löytyy myös puhelimeensa puhuva Keijo Säilynoja.
”Pukuhuonetta mä kaipaan eniten”, Kekäläinen sanoo.
Hänellä on mittatilauspuku ja moitteettoman siistit kengät. Puvut ovat olleet hänen tavaramerkkinsä jo yli vuosikymmenen.
”Arvaa, mitkä haisevat pahimmilta? Ehdottomasti hanskat. Tai luistimet, jos niissä ei käytä sukkia”, Kekäläinen sanoo katsellessaan pelaajien varusteita.
Jokerien edustusjoukkueen pukuhuoneessa haisee pinttyneeltä hieltä, vaikka kaikki tavarat ovat aamuharjoitusten jäljiltä pesty ja ojennuksessa.
Pelaajat ovat lounaalla, iltapäivällä on toiset harjoitukset.
”Tässä kopissa laitetaan moni jätkä ruotuun. Toisten äitejä tai tyttöystäviä ei haukuta, mutta kaikesta muusta vittuileminen on sallittua. Liian herkkähipiäinen ei voi olla. Usein mietin jonkun ihmisen kohdalla, että tuo ei kauaa pukukopissa pärjäisi. Eikä kaikkien tietenkään tarvitsekaan.”
Mutta ollakseen huipulla ilmeisesti tarvitsee.
”Kysyn usein jätkiltä, että how bad do you want it, kuinka kipeästi haluat sitä. Kaikkihan sanovat, että ovat valmiita tekemään töitä menestyksen eteen, mutta ovatko todella? NHL:ssä joutui taistelemaan elintilastaan joka päivä. Siellä tajusi, että tästä se työ vasta alkaa. On ihan turha tulla mulle sanomaan, että jollain on hyvät geenit lätkään. Työ ja asenne ratkaisevat. Lajin huippujen olen nähnyt treenaavan kaikkein eniten. He ovat valmiita tekemään mitä tahansa menestyksensä eteen, hinnasta viis.”
”Pukuhuoneessa opin sen, ettei aina tarvitse olla suuna päänä, vaan joskus tärkeintä on kuunnella.”
Kekäläinen kaivaa esiin puhelimensa. Hän haluaa tietää, kuka tai mikä joukkue on käyttänyt kuntosalia viimeksi. Painot ovat jääneet tankoihin, vaikka ne nimenomaan pitää ottaa pois. Kekäläinen vaatii tarkkuutta ja huolellisuutta kaikilta, sillä se antaa hänen mukaansa ammattimaisen kuvan. Muu on välinpitämättömyyttä, ja sitä hän inhoaa.
Kekäläisen haave ei ole salaisuus. Hän haluaa päästä merkittävän NHL-joukkueen toimitusjohtajaksi. Sitä paikkaa eivät eurooppalaiset ole vielä valloittaneet. Se vaatii Kekäläisen mukaan ballseja eli munaa niin hakijalta kuin niiltäkin, jotka eurooppalaisen työhön palkkaisivat.
Kekäläinen on ollut kolmen parhaan joukossa monesti, kun uuttaa pomoa on valittu. Aina valinta on mennyt ohi. Nyt hän asuu perheineen Etu-Töölössä ja yrittää saada Jokerit nousuun ja Euroopan huipulle. Jos hän onnistuu, se on hyvä meriitti NHL:ään. Kenties juuri se ratkaiseva.
Mutta mitä jos hän ei onnistu? Missä vaiheessa mantra how bad do you want it on vaihdettava tuttuun urheilijan lausuntoon: parhaani yritin, se riitti nyt tähän?
”Pelaajille sanon, että ainoa, mihin tarvitsee keskittyä, on pelaaminen. Älä murehdi peliaikaasi, palkkaasi tai mediakuvaasi. Pelaaminen on tehtäväsi, nauti siitä. Kaikki muu tulee, kun keskittyy tekemiseen.”
Onkohan filosofia opittu bisneskoulussa vai pukukopissa?
Ovella hymyilee Keijo Säilynoja. Kekäläistä kaivataan.
Juttu on julkaistu ensimmäistä kertaa Suomen Kuvalehden numerossa 37/2010.