Ihminen uskoo yhä kummituksiin

kirkko
Teksti
Karri Kokko
linnanmäen kummitusjuna

Usko kummitusten olemassaoloon ei ole kadonnut ihmismielistä edes maailman kehittyneimmissä maissa. Vastikään julkistetun selvityksen mukaan esimerkiksi Tanskassa noin joka neljäs ihminen uskoo kummituksiin. Kummituskokemuksia oli noin 15 prosentilla vastaajista.

Nykyisin aaveisiin törmää ainakin Linnanmäen huvipuiston Kummitusjunassa.

Henkiolentoja kertovat nähneensä monet suomalaisetkin. Folkloristiikan emeritaprofessori Anna-Leena Siikalan mukaan asiaa on tutkittu monissa akateemisissa opinnäytetöissä, joskaan ei yhtä laajasti kuin Tanskassa tehdyssä selvityksessä.

Tarkkoja lukuja suomalaisten kummituskokemusten yleisyydestä ei ole saatavilla. Se kuitenkin tiedetään, että moni suomalainen on kertonut kohdanneensa esimerkiksi kuolleen omaisensa henkiolentona.

”Vainajausko tuntuu pysyvän. Sen sijaan erisnimiset haltiat ovat unohtuneet”, Siikala sanoo.

Vielä 1960- ja 1970-luvuilla oli Siikalan mukaan tavallista, että vanhempien ihmisten keskuudessa uskottiin metsän- ja muihin henkiin, joilla kullakin oli oma nimensä. Haltiausko hiipui sattumoisin samoihin aikoihin kun televisio alkoi yleistyä.

Kirkko penseä kansanhengille

Siikala huomauttaa, että vainajahenkien tai muiden henkiolentojen näkemisessä on kyse yksilöllisistä kokemuksista, jota sitten pyritään selittämään eri tavoin.

Kirkko on perinteisesti suhtautunut kummituksiin nuivasti. Siikalan, joka on sekä kansanperinteen että uskontotieteen tuntija, näkökulmasta kummituskokemukset ovat nekin uskonnollisia kokemuksia – vaikka kirkko ei niitä sellaisiksi hyväksy.

”Ihmisillä on kokemuksia, joita ei pystytä selittämään annettujen uskonnollisten järjestelmien mukaan. Silloin he selittävät kokemuksiaan esimerkiksi kansanomaisten uskomusten kautta.”

Nykyajan usko henkiolentoihin on voinut viritä paitsi kansanperinteen myös new age -suuntausten tai muiden uususkontojen vaikutuksesta. Siikalan mukaan esimerkiksi Venäjällä on tavallista, että korkeasti koulutettukin ihminen saattaa uskoa kummituksiin ja muihin henkiolentoihin.

Aaveita on nähty aina

Määritelmän mukaan kummitus on kuolleen ihmisen tai eläimen sielu, jonka uskotaan jääneen maan päälle elävien keskuuteen. Kummituksia havaitaan usein samoilla paikoilla joissa vainajat ovat eläessään asuneet tai liikkuneet.

Siinä, että ihmisillä on nyky-yhteiskunnassakin kokemuksia tällaisista henkiolennoista, ei uskontotieteilijä Ilkka Pyysiäisen mukaan ole mitään ihmeellistä.

”Tämäntyyppisiä kokemuksia on ihmisillä kaikkina aikoina ja kaikissa kulttuureissa, joskaan ei kaikilla ihmisillä”, sanoo Helsingin yliopiston uskontotieteen laitoksen dosentti Pyysiäinen.

Outojen kokemusten selittäminen yliluonnollisten olentojen tai voimien aikaansaamaksi on Pyysiäisen mukaan ihmismielelle luontevaa. Selitysmalleissa on kuitenkin eroja. Vakiintuneet uskonnot, kuten kristinusko, haluavat tehdä selvän eron kummituskokemusten ja oikeana pitämänsä hengellisen kokemuksen välille.

Ihmismielissä joka tapauksessa kummittelee yhä.

”Vanhat kummitusjutut saavat uusia, kaupunkilaistuneita muotoja. Tällainen oli esimerkiksi joskus 80-luvulla lehdissä ollut uutinen taksimatkustajasta, joka olikin vainajan henki ja katosi matkan aikana mystisesti”, Pyysiäinen muistelee.

Teksti Tuomas Tirkkonen (STT)

Kuva Tor Wennström / LK