Hoitajien arvot syyniin
Hoivapalveluiden kilpailutus voi lisätä uusien murhenäytelmien riskiä. Lue myös reportaasi tamperelaisesta kehitysvammaisten hoitokodista (SK 8/2005).
Teksti Petri Pöntinen
Ylisen ja Lehtimäen insuliinisurmat ovat satuttaneet tamperelaista Omapolku ry:tä. Eivät vain itse teot, vaan tapa, jolla niitä on käsitelty julkisuudessa. On puhuttu ”vammaissurmista” ja ”lapsista, jotka eivät ymmärrä, mitä on tapahtunut”.
”Meidän nuoremme ovat surreet ja itkeneet samalla tavalla kuin ketkä tahansa muut”, sanoo työ- ja päivätoiminnan vastaava ohjaaja Anne Myllylä.
Viisi vuotta pyörinyt Omapolku on murtanut toiminnassaan käsitystä kehitysvammaisista. Yhdistyksen arvot perustuvat siihen, että työntekijät ovat nuorille kanssaeläjiä, eivät hoitajia.
Surmien jälkeen on ehdotettu, että soveltuvuustestit palautettaisiin hoitoalalle.
”Testeillä voitaisiin toivottavasti karsia henkisesti tasapainottomia, mutta ne eivät välttämättä takaa, että henkilökunnan arvot ovat kohdallaan”, toiminnanjohtaja Jaakko Bashmakov muistuttaa.
Mikä on hoitoalalle pyrkivien ihmiskuva? Miten he suhtautuvat erilaisuuteen ja erityisyyteen? Omapolun puheenjohtaja, erityisluokanopettaja Irmeli Heiskanen toivoo, että jokaisessa kehitysvammaisten palveluyksikössä kirjoitettaisiin auki paikan omat arvot.
”Se haastaisi henkilökunnan keskustelemaan, kestävätkö kaikki teot päivänvalon.”
Lue koko juttu SK:sta 37/2007.
Lue myö reportaasi tamperelaisesta kehtysvammaisten hoitokodista Omapolusta (SK 8/2005; pelkkä teksti tai pdf)