Sisään ulos, sisään ulos
Työvoimapula, korona ja kesälomakausi veivät hoitajien voimat. Potilaita pyöritetään paikasta toiseen, kun tilaa ei ole.
9
MIN
Suomen Kuvalehti kokeilee uutta koneääntä. Jos haluat, voit antaa palautetta äänen laadusta täältä.
Kesä näytti pahalta jo ennen kuin se oli ehtinyt alkaa.
Hoitoalalla työntekijöitä on kesällä aina liian vähän, mutta tänä vuonna sijaisista oli epätavallisen kova pula.
Kun sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan ammattijärjestö Tehy selvitti huhti-toukokuussa terveyspalvelujen sijaisjärjestelyjä, puolet kyselyn vastaajista kertoi, ettei työntekijöitä ollut löytynyt tarpeeksi, vaikka rekrytointiin oli erikseen panostettu. Paikkoja jäi täyttämättä.
Keski-Suomessa ikäihmisten hoidossa oli alkukesästä auki 50–80 paikkaa. Pohjois-Karjalassa kuudella paikkakunnalla piti sulkea terveysasemia viikoiksi hoitajapulan takia.
Edes Suomen suurimmassa sairaanhoitopiirissä, Helsingin ja Uudenmaan alueella (Hus), ei riittänyt tarpeeksi sijaisia.
Alan keikkatyöläisiä välittävän Seuren mukaan sijaisten kysyntä oli Uudellamaalla paisunut noin 20 prosenttia vuodesta 2019. Keikkatyöntekijöiden määrä ei ollut kasvanut samaa tahtia, vaan satoja vuoroja jäi täyttämättä joka päivä.
Potilaat jonottivat hoitoa, mutta osastoja oli pakko kutistaa ja sulkea.
”Joka ikinen osa terveydenhuoltoa on jumittunut. Ratas ei pyöri mistään kohtaa. Kaikki ylivuoto tulee päivystykseen.”
Hoitajapulan seuraukset kasautuvat sinne, mistä potilaita ei voi käännyttää kotiin. Päivystys on alan ongelmien valuma-allas.
Pääkaupunkiseudun terveysasemilta on tänä kesänä lähetetty asiakkaita keskellä päivää suoraan päivystykseen, koska heille ei ole ollut aikaa, kertoo Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (Hus) Akuutti-yksikön toimialajohtaja, Maaret Castrén.
Kotisairaanhoidon asiakkaita tuodaan päivystykseen heikossa kunnossa, koska kukaan ei ole ehtinyt hoitaa heitä ajoissa. Tilanpuutteen takia potilaita on pakko lähettää kotiin kokeilemaan, pärjäisivätkö he siellä.
”Ja kun siellä ei ole ketään ammattilaista auttamassa, he tulevat saman tien takaisin”, Castrén sanoo.
”Sisään, ulos, sisään, ulos. Se on aivan järkyttävää potilaan kannalta, mutta meillä ei ole muuta vaihtoehtoa.”
Jo vuosia päivystyksessä on käytännössä pyöritetty osastoa, koska jatkohoitopaikkoja ei ole ollut riittävästi.
Nyt ongelmasta on tullut moninkertainen, Castrén sanoo.
Tavallisesti päivystyksessä odottaa osastopaikkaa noin 10 potilasta, nyt heitä on ollut nyt 30.
”Meillä on lähes jokaisessa päivystyksessä osastollinen potilaita, jotka makaavat sängyillä, joita ei ole tarkoitettu pitkäaikaiseen käyttöön tiloissa, joissa ei saa rauhaa eikä valoja pois yöksi.”
Päivystys ei ole terveellinen paikka. Mitä kauemmin potilas joutuu olemaan päivystyksessä, sitä pidemmäksi venyy hänen sairaalajaksonsa. Ja potilaat ovat joutuneet olemaan Husin päivystyksissä pitkään, keskimäärin 16 tuntia.
Pitkä hellejakso kasvatti jonoja. Heinäkuussa Helsingin Sanomat uutisoi, että potilas oli odottanut pääsyä päivystykseen Uudellamaalla 60 tuntia.
”Joka ikinen osa terveydenhuoltoa on jumittunut. Ratas ei pyöri mistään kohtaa, sitten se on päivystys, mihin kaikki ylivuoto tulee”, Castrén sanoo.
”Ihmiset ovat tosi väsyneitä.”
Väsymys on jatkunut keväästä 2020.
Koronavirusepidemia on kuormittanut terveydenhoitoalaa monella tavalla. On suojavarusteiden pukemista ja riisumista, porrastettuja taukoja, vähemmän kontaktia työkavereiden kanssa, äkillisiä poissaoloja karanteenien takia, puuttuvia sijaisia, lisää potilaita.
Pelkästään Helsingissä on siirtynyt satoja hoitoalan työntekijöitä rokottamaan, testaamaan ja jäljittämään. Koko maassa määrä on tuhansia, ja he kaikki ovat pois hoitamasta potilaita.
Tilalle ei ole tahtonut löytyä tekijöitä.
Päivystys on perinteisesti suosittu työpaikka, jonne riittää hakijoita. Työ on vaihtelevaa ja ammatillisesti palkitsevaa, sitä tehdään tiimissä, yhteishenki on hyvä, sanoo Hus Akuutin vs. johtava ylihoitaja Kirsi Huttunen.
Mutta äkillisiin poissaoloihin on vaikea löytää sijaisia, sillä keikkatyöntekijöiltä vaaditaan aiempaa työkokemusta päivystyksestä.
Koronaviruspandemian alettua suomalaiset sairaanhoitajat ovat alkaneet pohtia alanvaihtoa.
Sairaanhoitajaliiton kyselyn mukaan keväällä 2020, taudin ensimmäisen aallon aikana, jo yli puolet sairaanhoitajista mietti toiselle alalle lähtemistä. 40 prosenttia ilmoitti olevansa uupunut tai erittäin uupunut kevään ja kesän 2020 jälkeen.
Jo ennen pandemiaa työpaikan vaihtaminen kiinnosti lähes joka toista sairaanhoitajaa.
Eurooppalaisen RN4Cast-tutkimuksen mukaan noin puolet suomalaisista sairaanhoitajista harkitsi lähtöä työpaikastaan ja noin joka kymmenes mietti koko alan jättämistä. Nuoret harkitsivat alanvaihtoa useammin kuin vanhemmat kollegansa.
Kymmenestä Euroopan maasta vain Kreikassa yhtä suuri osa sairaanhoitajista harkitsi työpaikan jättämistä.
Näyttää siltä, että harva on silti toteuttanut aikeensa. KT Kuntatyönantajien tilastoanalyysin mukaan hoitoalan työntekijät ovat toistaiseksi pysyneet töissä.
Iltalehden toukokuussa 2021 tekemän kyselyn mukaan sairaanhoitopiireistä irtisanoutuneiden hoitajien määrä on kasvanut vain Husissa. Tilastoissa ei ole huomioitu päättyneitä määräaikaisia työsuhteita.
Vaikka hoitoalan työntekijät eivät olisi jättäneet alaa, näyttää siltä, että he vaihtavat työtehtäviä kevyempiin, Tehyn järjestöjohtaja Sari Viinikainen sanoo.
”Ei varmaan yllätä, että suurin syy on palkkaus. Palkka on hoitotyön vaativuuteen ja kuormitukseen nähden täysin riittämätön.”
Sairaanhoitajien keskimääräinen kokonaisansio on kuntasektorilla 3 035 euroa ja valtiolla 3 427 euroa kuukaudessa. Lähihoitaja tienaa kuntasektorilla keskimäärin 2 793 euroa, valtiolla 3 427 euroa kuussa.
Vaikka elintaso ja kokemuslisät huomioitaisiin, suomalaisten hoitajien palkat ovat muita Pohjoismaita pienemmät. Suomessa terveydenhuoltoon käytetään suhteessa vähiten rahaa: Tanskassa, Ruotsissa ja Norjassa terveydenhuollon menot ovat yli 10 prosenttia bruttokansantuotteesta, Suomessa yhdeksän prosenttia.
Palkan lisäksi vetovoima kärsii määräaikaisten työsopimusten ketjutuksista, puutteellisista työoloista ja huonosta johtamisesta.
Tehyn kyselyyn vuonna 2020 vastanneista lähihoitajista 49 prosenttia arvioi alan heikosti vetovoimaiseksi, vaikka kaikki vastaajat pitivät omaa työtään tärkeänä ja merkityksellisenä. Yli puolet kertoi kokevansa työssään päivittäin innostusta ja työn iloa, mutta 40 prosenttia sanoi että työ on kuormittavaa.
Kuormituksen yleisimpiä syitä olivat kiire, huono työilmapiiri ja johtaminen, epäsäännöllinen työ, asiakkaiden huono kunto ja huono perehdytys. Yli puolet kertoi saaneensa töissä alle viikon mittaisen perehdytyksen.
Viinikaisen mukaan myös työturvallisuuteen liittyy koronaviruksen vuoksi ongelmia.
”Alussa rokotettiin vain koronapotilaiden kanssa työskentelevät, vaikka todellisuudessa he eivät olleet ainoita virukselle työssään altistuvia.”
Kansallinen rokotusasiantuntijaryhmä tarkensi huhtikuun lopussa, että myös muuta kriittistä työtä tekevää sote-henkilöstöä voidaan rokottaa, mutta oli kuntien vastuulla määrittää, keitä he ovat.
”Meillä on edelleen paikkoja, joissa henkilökuntaa on vailla toista rokoteannosta, esimerkiksi psykiatriassa, mutta myös perusterveydenhuollon vastaanottotoiminnassa. On katsottu, että nämä eivät ole kriittistä porukkaa, vaikka samalla on hirvittävä henkilöstöpula.”
Vaikka epidemia helpotti alkukesästä, hoitohenkilökunnan tilanne ei Viinikaisen mukaan helpottunut.
”Meillä on aika valtava palvelu- ja hoitovelka, joka on ehtinyt kertyä koronan aikana. Työtä on odotettavissa jopa normaalia tilannetta enemmän.”
Sairaanhoitopiirit ovat joutuneet siirtämään kiireettömiä hoitoja sairaaloissa koronavirustilanteen takia.
Myös potilaat ovat itse peruneet jo sovittuja hoitoaikoja tartunnan pelossa. Vuoden 2020 kesällä lomakausi pahensi vuoden alkupuolella syntynyttä hoitovajetta entisestään. Syksyllä sairaanhoitopiirit onnistuivat lyhentämään jonoja.
Silti vuoden lopussa kiireettömään hoitoon jonottavia oli ennätysmäärä: lähes Jyväskylän väkiluvun verran, 141 000 potilasta. Heistä viisi prosenttia, lähes 8 000, oli odottanut yli puoli vuotta.
”Suomalaisten muu sairastaminen ei ole vähentynyt. Voi jopa olla, että piilevät ongelmat ovat kehittyneet vuoden aikana raskaampaa hoitoa vaativiksi”, Viinikainen sanoo.
Tehyyn on tullut kentältä viestiä, että syksyllä hoitoalalla saatetaan nähdä aiempaa enemmän sairaspoissaoloja uupumuksen takia.
”Olen vähän peloissani.”
Myös kunnissa ollaan huolissaan. Eläköityminen uhkaa pahentaa hoitajapulaa.
Vuosikymmenen loppuun mennessä miltei kolmannes terveydenhoitajista ja lähihoitajista jää eläkkeelle, sairaanhoitajistakin joka neljäs. THL on arvioinut, että sote-aloille tarvitaan vuoteen 2035 mennessä 200 000 uutta työntekijää.
Suomen suurten kaupunkien C21-verkosto otti hoitajapulaan kantaa kesäkuussa. Kaupungit vaativat hallitukselta toimia. Ne pelkäävät, että ongelma syvenee tulevina vuosina, kun laki ikäihmisten asumispalvelun henkilöstömitoituksesta astuu voimaan 2023.
Uuden lain mukainen mitoitus on 0,7 hoitajaa yhtä palvelun asiakasta kohden. Mitoitusta säädettäessä ei kaupunkien mukaan kuitenkaan käynnistetty toimia, joilla se käytännössä voitaisiin toteuttaa.
Kaupunginjohtajat pelkäävät, että kunnat ja kaupungit joutuvat kilpailemaan keskenään niukasta työvoimasta ja se aiheuttaa kustannusten nousua ja ”epätervettä palkkakilpailua”.
Hallitus on myöntänyt lähihoitajien koulutukseen 116,5 miljoonan euron määräaikaisen lisärahoituksen vuosille 2021–2024. Hoitajamitoitusta koskevan lakiesityksen perustelujen mukaan lisärahalla pyritään saamaan 5 000 uutta lähihoitajaa.
Vaikka rahaa on, hoitoala ei houkuttele hakijoita. Sairaanhoitajakoulutukseen ja toisen asteen lähihoitajakoulutukseen hakevien määrä on ollut laskussa vuodesta 2016.
Vuonna 2019 lähihoitajakoulutukseen hakeneiden määrä laski noin 4 000:lla vuodesta 2016.
Vuonna 2020 kaikkien hoitoalan opintoihin hakeneiden määrä nousi, ja esimerkiksi Diakonia-ammattikorkeakoulussa ja Tampereen ammattikorkeakoulussa suosituin hakukohde oli sairaanhoitajakoulutus.
Kaikkiaan sairaanhoitajaopintoihin ensisijaisesti hakeneiden osuus oli kuitenkin jopa pienempi kuin ennen.
Mitä hoitajapulan ratkaisemiseksi pitäisi tehdä?
Suomen Kuvalehti kysyi hallituksen suunnitelmia perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiurulta (sd). Näkemyksiä tiedusteltiin myös suurilta oppositiopuolueilta, perussuomalaisilta ja kokoomukselta.
Kiuru ei halunnut kommentoida asiaa, eikä kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo vastannut haastattelupyyntöön.
Perussuomalaiset on puhunut julkisen sektorin menojen leikkaamisesta, mutta puolueen uuden puheenjohtajan mukaan terveydenhuoltoon tarvitaan lisää rahaa. Riikka Purra sanoo, että ensisijainen ja tärkein toimi hoitoalan ongelmien korjaamiseksi on lisätä resursseja ”ammattitaitoisiin käsipareihin.”
”Alalta poistuneita on kyettävä houkuttelemaan takaisin. He ovat koulutettuja osaajia, joiden ammattitaito menee hukkaan”, Purra toteaa sähköpostitse.
Hänen mukaansa hoitajapula ei ratkea, jos alan perustavanlaatuisiin ongelmiin, työn kuormittavuuteen, työoloihin ja liian alhaiseen palkkaan ei puututa.
”Opiskelijoita kiinnostaa se, että heille on tarjolla hyvä työpaikka ja elämiseen riittävä palkka eikä se, millaisilla houkutustekijöillä tai mielikuvilla koulutusta heille tarjoillaan.”
Työperäinen maahanmuutto ei perussuomalaisten mielestä korjaa hoitoalan ongelmia, vaan ehkä jopa kärjistää niitä, jos hoitoalan koulutusta ”aletaan käyttää kotoutumisen välineenä”. Purra viittaa kielitaito-ongelmiin.
Käytännössä hoitajia on tuotu ja etsitään koko ajan ulkomailta. Esimerkiksi Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymän rekrytointikonsultti etsii parhaillaan 50 henkilöä Filippiineiltä töihin kotihoitoon ja ikääntyneiden asumispalveluihin. Yksityinen Attendo-yritys kertoi viime vuonna, että aikoo palkata jopa tuhat filippiiniläistä.
Samalla ongelmaksi on muodostunut se, miten ulkomailta tulleet hoitajat saadaan pysymään Suomessa.
Hoitajapulaa yritetään jo ratkoa rahalla.
Hus on yksi työnantajista, jotka ovat ottaneet käyttöön kannustimia työvoiman saatavuuden parantamiseksi. 12 prosenttia työnantajista myöntää työntekijöille esimerkiksi rekrytointilisää, erilliskorvauksia tai korotettua hälytysrahaa.
Husissa hälytyslisä on 90 euroa. Monelle raha kelpaa, mutta ylimääräisten vuorojen jälkeen ei ehdi kunnolla palautua.
Ylitöitä on tehty jo niin paljon, ettei henkilöstö välttämättä jaksa enää venyä, vs. johtava ylihoitaja Kirsi Huttunen sanoo.
”Silloin pitää vain toivoa, että ei tule potilaita.”