Uusi kirja Helsingin pommituksista: "Kaikki oli aivan mustaa"

Stalin yritti pehmittää suomalaiset rauhaan pommittamalla pääkaupunkia yhä uudestaan 1944.

Helsingin suurpommituksissa kuoli helmikuussa 1944 yhteensä 146 henkilöä. Kolmessa kymmenen päivän välein tehdyssä ilmahyökkäyksessä tuhoutui kokonaan tai täysin yli 500 taloa. Haavoittuneiden määrä kasvoi yli 350:een.

Tietokirjailija Antero Raevuoren tänään ilmestyvä teos Hävittäkää Helsinki! (Otava) käy huolella läpi pommitusöiden tapahtumat sekä suomalaisten että venäläisten näkökulmasta. Kirjassa kuvataan tarkasti siviilien kärsimyksiä pommitusten keskellä ja pelkoa, jota toistuvat hyökkäykset kylvivät kaupunkiin.

Kolmesta hyökkäyksistä tuhoisin oli heti ensimmäinen, joka tuli helmikuun 6. ja 7. päivien välisenä yönä. Siinä kuoli yli kaksi kolmasosaa kaikista pommitusten vaatimista uhreista. Haavoittuneita oli pelkästään tänä yhtenä yönä lähes kolmesataa.

Yksi Raevuoren silminnäkijätodistajista on rouva Ingeborg Franzén, joka oli pommitusten aikaan 43-vuotias. Hän oli alkuillasta raitiovaunussa matkalla Fredrikintorin apteekkiin. Fredrikinkadulla vaunu yhtäkkiä pysähtyi, kun sähköjohtimista katkesi virta. Samaan aikaan maalinmerkitsijäkoneet pudottivat valopomminsa keskelle kaupunkia.

”Hetken mietin, missä lähin pommisuoja on, sitten muistin Johanneksenkirkon kalliosuojan ja juoksin sinne”, Franzén kertoo. ”Ulkona oli pilkkopimeää ja kylmää, sireenit ulvoivat. Joukoittain ihmisiä ryntäsi kohti pommisuojaa ja ahtautui sisään, joukossa oli paljon lapsia viereiseltä luistinradalta. Lapset juoksentelivat ympäriinsä ja pitivät hirveää meteliä.”