Heinolan reumasairaalan konkurssi: Kela noudatti pelisääntöjä
Kela ei ollut vastuuton reumasairaalan omistaja – eikä omistaja ollenkaan, sanoo pääjohtaja Jorma Huuhtanen.
Heinolan reumasairaala ehti toimia lähes 60 vuotta. Kuva Martti Kainulainen / Lehtikuva
Kun Heinolassa vuodesta 1951 toiminut Reumasäätiön sairaala kaatui konkurssiin maaliskuussa, Kansaneläkelaitos nimettiin julkisuudessa yhdeksi syypääksi. Kela mainittiin sekä sairaalan suurimmaksi omistajaksi että velkojaksi, joka ei silti pelastanut arvostettua laitosta.
”Me emme koe olevamme omistaja”, selventää Kelan pääjohtaja Jorma Huuhtanen (kesk).
”Olemme yrittäneet ymmärtää säätiölain henkeä niin, että heillä on kaikkiin asioihinsa toimivalta.”
Reumasäätiössä äänivalta on jaettu sairaansijoina, joista Kelan nimissä on ollut kaksi kolmasosaa. Huuhtanen arvelee, että nämä vertauskuvalliset pedit on julkisuudessa tulkittu omistamiseksi.
”1990-luvun alussa ministeriöt luovuttivat äänivaltansa Reumasäätiössä Kelan käytettäväksi, jotta valtion puolelta joku sitä käyttäisi.”
Reuman sairaala on tehnyt tappiota vuodesta 2005 asti. Lääkkeet ovat kehittyneet ja vähentäneet laitoshoidon tarvetta. Toisaalta julkinen puoli, sairaanhoitopiirit, on vahvistanut osaamistaan ja halunnut hoitaa potilaansa itse, joten Reuman asiakkaat ovat vähentyneet rajusti.
Kun lisäksi aikuisten reumakuntoutuksen antajiksi alkoi tarjoutua muitakin, Kelan oli hankintalain mukaisesti kilpailutettava kuntoutus viime vuonna. Reuma valittiin yhdeksi kolmesta palveluntuottajasta.
Uudessa tilanteessa Kela muutti lähetekäytäntönsä tasapuolisen monimutkaiseksi, ja vuodenvaihteen jälkeen kuntoutukseen ohjaaminen on ollut kitkaista. Reuma ei ehtinyt saada Kelan kautta yhtään aikuiskuntoutusasiakasta, ja kassakriisi pakotti sen hallitsemattoman nopeaan konkurssiin.
Kela avusti Reumaa 2000-luvun puoliväliin asti. Sen jälkeen Kelassa on jouduttu lukemaan rinnan kahta lakia – kuntoutuslakia ja hankintalakia.
”Vuodesta 2006 alkaen millekään taholle ei ole annettu mitään avustusta”, Huuhtanen sanoo.
Konkurssin jälkeen Kela näyttäytyy myös Reumasäätiön velkojan roolissa yli kahdeksan miljoonan euron saatavilla. Se selittyy Huuhtasen mukaan vanhoilla avustuksilla.
”Peruskorjausavustuksiin on liittynyt ehto, että jos rakennuksen käyttötarkoitus muuttuu, meillä on oikeus vaatia raha takaisin. Oletan, että meidän täytyy siltä pohjalta toimia.”
Reumasäätiö koetti viime vaiheissa saada Invalidisäätiöstä kumppania.
”Minusta se olisi ollut valtakunnallisestikin hyvä osoitus uudesta työnjaosta. Minulla on suuri pelko, että konkurssit tulevat jatkumaan.”