Kirjailija Heikki Turunen: 2000-luvun maalaiset ovat kansansa valioita

Turunen kirjoitti Suomen Kuvalehdelle ylistyksen "uusmaaseudulle" ja sen asukkaille, "uusmaalaisille".

Heikki Turunen
Teksti
Heikki Turunen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Vain 15 prosenttia suomalaisista asuu nykyään haja-asutusalueilla, eli kylissä. Heistä alle viidesosa saa toimeentulonsa maa- ja metsätaloudesta. Loput ovat eläkeläisiä, yrittäjiä (joihin ainakin verottaja laskee meidät taiteilijatkin), teollisuustyöläisiä tai julkishallinnossa, palveluammateissa, seurakunnissa ja hoiva-alalla toimivaa väkeä. Valtaosa käy töissä oman kunnan keskustaajamassa tai lähimmässä kaupungissa.

Ihmeen sitkeässä elävä käsitys, että kaikki maalaiset ovat turvejusseja, maanviljelijöitä tai metsureita, on siis aika heittää romukoppaan.

Sinne kuuluu myös myytti, että me maalaiset olisimme kaupunkilaisia yksinkertaisempia, nostalgioissa eli vanhojen hyvien aikojen muistoissa rypeviä epämoderneja, häviämään tuomittuja vesipäitä ja juntteja kehityksen jarruja, kantoja uuden uljaan Euroopan kaskessa.

Tyhmän kävisi nykyisellä keskittäjähallitusten runtelemalla maaseudulla köpelösti. Salokylissä, josta on ”leikattu” minimiin lähes kaikki mahdolliset elämänmukavuudet ja palvelut kauppoja ja kouluja ja posteja ja teitä, liikenneyhteyksiä, terveyshuoltoa ja kulttuuripalveluita myöten, pärjää vain keskimääräistä fiksumpi, luonnon hiljaisuudessa viihtyvä ja nöyrä älyn ja tunteen ja sydämen ihminen.

Siis kuten taiteellinen äitini, kuvanveistäjä Eva Ryynänen tapasi aina sanoa: mitä ilkeämpi ja tyhmempi ihminen, sitä vaikeampi hänen on olla yksin, hiljaisuudessa itsensä kanssa.