Pomo, joka kuulee, muttei kuuntele

Kukaan ei ole lain yläpuolella, ja tämä totisesti pätee myös Yhdysvaltain keskuspankin pääjohtajaan. Niin sanoi Jerome Powell, kyseisen keskuspankin pääjohtaja, videolausunnossaan tammikuussa.

Powellista on käynnissä rikostutkinta, joka liittyy keskuspankin rakennusten remonttiin. Videoviestissään Powell sanoi, että oikeasti kyse ei kuitenkaan ole remontista. Pikemminkin siitä, että keskuspankki on asettanut ohjauskorot parhaan arvionsa mukaisesti eikä sen mukaisesti, mitä presidentti Donald Trump on toivonut.

Powellin edeltäjät, kollegat Euroopasta ja pomot Wall Streetin pankeista ovat asettuneet hänen tuekseen. JPMorgan Chasen johtaja Jamie Dimon on sanonut, että keskuspankin itsenäisyyden murentaminen ei varmaankaan ole hyvä idea.

Powellin kausi pankin johdossa päättyy toukokuussa. Trump saa nimittää seuraajan.
Kuka ikinä uudeksi johtajaksi nimitetäänkin, hän saa vain yhden äänen 12-jäseniseen komiteaan, joka päättää ohjauskoroista.

Powellin kausi komiteassa jatkuu vuoteen 2028 saakka. Tavallisesti pääjohtajat ovat eronneet komiteasta samalla, kun heidän kautensa pääjohtajana on päättynyt. Ehkä Powell valitsee toisin. Ihan Trumpin kiusaksi tai puolustaakseen konservatiivisen keskuspankkiirin ideaa.

Idea on taloustieteilijä Kenneth Rogoffin. Se oli Rogoffin ratkaisu niin sanottuun aikajohdonmukaisuusongelmaan.

Aikajohdonmukaisuusongelma taas on hieno sana sille, että poliitikot ovat usein aika lyhytnäköisiä. Poliitikoilla on kiusaus vaatia mahdollisimman matalia korkoja. Matalat korot ruokkivat talouskasvua, ja siitähän poliitikot pitävät, kasvulukuja on mukava esitellä äänestäjille.

Matalien korkojen kääntöpuoli on korkea inflaatio. Siksi tarvitaan konservatiivinen keskuspankkiiri, joka keskittyy seuraavien vaalien sijaan miettimään pidemmän aikavälin hyötyjä. Keskuspankkiirin toimikausi pitää olla suht pitkä ja hänen erottamisensa pitää tehdä mahdollisimman vaikeaksi.

Niin vältetään se, mitä esimerkiksi Turkissa on nähty. Kuten Trump, Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğan ei hänkään pidä korkeista koroista. Niinpä hän heitti keskuspankkinsa johtajan pihalle ja palkkasi tilalle hänen toiveilleen myötämielisemmän pomon.

Tämän veivauksen lopputulema on nähtävissä Turkin inflaatioluvuissa, jotka ovat kaksinumeroisia.

Poliitikkojen toiveet talouskasvua kiihdyttävästä korkopolitiikasta eivät ole ominaisia vain autoritaarisesti johdetuille maille. Vastaavia toiveita on kuultu myös Euroopassa.

”I hear, but I don’t listen”, sanoi Euroopan keskuspankin ensimmäinen pääjohtaja vuonna 2001, kun häneltä toivottiin matalampia korkoja.

Vuonna 2022 silloinen pääministeri Sanna Marin tviittaili, että ”vallitsevissa rahapolitiikan ideoissa on jotain pahasti pielessä”.

Mikä niissä on pielessä? Tähän yritin tuolloin etsiä vastausta Suomen Kuvalehden jutussa. Marinin näkemykset jäivät vähän epäselviksi, koska hän ei halunnut kommentoida. Sen sijaan ymmärsin itse aiempaa paremmin, miksi keskuspankin itsenäisyys on niin tärkeää:

Hanki luettavaksi SK:n koko sisältö ja arkisto, vain 5€/kk

Oletko jo tilaaja? Kirjaudu sisään tästä.