Hallituksen ilmastopolitiikalle haukut: ”Toivotamme tervetulleeksi seitsemän asteen lämpenemisen Suomessa”

Suomi ei edes aio vähentää päästöjään Pariisin sopimuksen mukaisesti, kirjoittaa tutkija Antti Majava Kanava-lehdessä.

biopolttoaineet
Teksti
Antti Majava
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Juha Sipilän hallitus vastaa globaaliin ympäristö- ja ilmastokriisiin lisäämällä puun energiakäyttöä ja sellun- ja paperintuotantoa. Suunnitelmasta pidetään kiinni, vaikka lukuisat tutkimusraportit osoittavat puun lisääntyvän käytön kiihdyttävän ilmastonmuutosta.

“Jos valtio keskittyy päästöjen vähentämisen sijaan kansainvälisen ilmastopolitiikan torpedoimiseen, olisi sanottava ääneen, että toivotamme tervetulleeksi 3-4 asteen globaalin ja Suomen tasolla jopa seitsemän asteen lämpenemisen”, kirjoittaa BIOS-tutkimusyksikössä työskentelevä väitöskirjatutkija Antti Majava uudessa Kanava-lehdessä.

Suomen Kuvalehti julkaisee Majavan artikkelin kokonaisuudessaan.

 

Euroopan unionin parlamentin 12. syyskuuta tekemä päätös tukea Suomen tiukasti lobbaamaa mahdollisuutta kasvattaa metsien hakkuita kirvoitti Metsäteollisuus ry:n toimitusjohtajalta paljon puhuvan lausunnon:

”Tässähän ei maailma parane. Mutta nyt estetään se, ettei tehdä Suomen kannalta aivan kohtuuttomia ratkaisuja, jotka olisivat meidän talouskehityksen ja metsäteollisuuden kannalta huonoja.”

Rehellinen lausunto palauttaa tylysti maan pinnalle ne, jotka kuvittelivat Suomen ajavan maailmalla vastuullista ympäristö- ja ilmastopolitiikkaa.

Hallituksen ja metsäteollisuuden strategioissa Suomen vastaus globaaliin ympäristö- ja ilmastokriisiin on puun energiakäytön sekä sellun- ja paperintuotannon lisääminen.

Suunnitelmasta pidetään kiinni, vaikka lukuisat tutkimusraportit ja tutkijoiden julkilausumat, viimeisimpänä 25.9.2017 julkaistu 190 tutkijan julkinen kirje, osoittavat puun käytön lisäämisen kiihdyttävän ilmastonmuutosta ja monimuotoisuuskatoa.

Se että Suomi ei todellisuudessa aio vähentää Pariisin sopimuksen tavoitteiden mukaisesti kasvihuonepäästöjään, selviää myös hallituksen energia- ja ilmastostrategian vaikutusarvoinnista.

Siinä todetaan, että Suomen päästöt eivät vähene lainkaan vuoteen 2030 mennessä, mikäli päästövähennyksiä haetaan pääosin puun käyttöä lisäämällä.

Puun käytön kasvattaminen lisää ilmastopäästöjä 30–40 vuoden ajan.

Puun ja siitä jalostettavien biopolttoaineiden hyötysuhde on energiakäytössä huomattavasti heikompi kuin fossiilisilla polttoaineilla.

Puuraaka-aine koetaan hiilineutraaliksi, koska käytössä vapautuva hiili voi sitoutua takaisin uuteen kasvavaan metsään. Täysikasvuisen männyn poltosta vapautuvan hiilen sitoutuminen uuteen kasvavaan metsään kestää kuitenkin yli 50 vuotta.

Metsäteollisuuden sivuvirrat puolestaan hyödynnetään jo lähes kokonaan, joten bioenergian osuuden merkittävä kasvattaminen ei voi pohjata niihin.

Myös puun käytön puolesta puhuvat Luonnonvarakeskuksen tutkijat vahvistivat Metsien käytön kestävyys ja hiilinielut -seminaarissa 5. syyskuuta, että puun käytön kasvattaminen lisää ilmastopäästöjä seuraavien 30–40 vuoden ajan, minkä jälkeen päästöt hitaasti laskevat.

On tosiasia, että Suomen metsä-, energia ja ilmastostrategiat tuottavat todellisia päästövähennyksiä vasta vuosikymmenien päästä.

Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteissa pysyminen edellyttää hiilipäästöjen nollaamista noin kolmessakymmenessä vuodessa, ja sen jälkeen vaaditaan merkittäviä negatiivisia päästöjä eli kykyä imeä hiiltä ilmakehästä takaisin maaperään.

Koska teolliset menetelmät hiilen ottamiseksi talteen voimaloiden ja tehtaiden piipuista ja kuljettamisesta takaisin maanalaisiin varastoihin ovat hyvin epävarmalla pohjalla, on kansainvälinen huomio kiinnittymässä päästöjen nopeampaan vähentämiseen sekä biologisten ja erityisesti metsähiilinielujen maksimoimiseen.

Geologian tutkimuskeskuksen selvityksen mukaan on todennäköistä, että maaperämme ei sovellu hiilidioksidin varastoimiseen.

Jos hiilidioksidin talteenotto puupohjaista energiaa tuottavien voimaloiden piipunpäistä onnistuisikin, hiilidioksidin kuljettaminen laivoilla esimerkiksi Norjaan varastoitavaksi tekisi bioenergiasta äärimmäisen kallista.

Nykytietämyksen valossa vaikuttaa selvältä, että liikkuvissa pienkohteissa kuten autoissa ei ole mahdollista toteuttaa hiilidioksidin talteenottoa.

 

Jos päästöjä ei aleta vähentää ja hiilinieluja maksimoida välittömästi, vaaditaan äärimmäisen jyrkkä ja nopea päästötason pudotus ja nielujen kasvu vuodesta 2030 alkaen. Tiedossa ei ole teknologioita, joita hyödyntämällä meillä olisi realistiset mahdollisuudet toteuttaa tällainen fysiikan lakeja uhmaava käänne.

Tutkijoiden parissa vallitsee laaja yhteisymmärrys siitä, että hakkuiden lisääminen käytännössä estää metsien puustotilavuuden ja siten metsän hiilivarastojen kasvun. Tämä puolestaan tärvelee mahdollisuuden hyödyntää metsävarojamme Suomen päästöistä ja nieluista laskettavassa hiilibudjetissa.

Metsien hyödyntäminen hiilinieluina ja varastoina olisi huomattavasti tehokkaampi tapa vähentää ilmakehään päätyvää hiiltä kuin esimerkiksi hallituksen suunnitelma korvata fossiilisia polttoaineita puun käyttöä lisäämällä.

Kun todellisia päästövähennyksiä joka tapauksessa vaaditaan, on selvää, että metsäsektorille lobatut erivapaudet ja niihin perustuvat investoinnit ovat ennemmin tai myöhemmin poissa muiden teollisuudenalojen hiilibudjeteista.

Suomessa tehtävien ratkaisujen merkitystä on ollut tapana vähätellä.

Jos maailman vauraimpiin ja koulutetuimpiin maihin lukeutuva Suomi ei osaa, pysty tai halua leikata päästöjään ja maksimoida nielujaan ilmastotavoitteiden mukaisesti, on vaikea kuvitella muidenkaan niin tekevän.

On epäjohdonmukaista vaatia öljyä ja hiiltä tuottavia maita jättämään varantonsa hyödyntämättä, jos itse olemme valmiita mihin tahansa turvataksemme oikeutemme ilmaston kannalta yhtä haitalliseen metsävarojen käyttöön.

Suomessa tehtävien ratkaisujen merkitystä on ollut tapana vähätellä. Kestävyyskriisi kuulemma ratkeaa muualla, ja siksi me voimme päästövähennysten sijasta keskittyä omien etujemme ajamiseen.

Metsäteollisuuslobbauksen globaaleja ja myös meihin itseemme kohdistuvia kielteisiä vaikutuksia ei kuitenkaan kannata aliarvioida. Suomen valtion asettuminen metsäteollisuuden edunvalvojaksi vaikuttaa keskeisesti puun käytön tulevaisuuteen EU:ssa.

USA, Kiina ja koko muu maailma seuraavat EU:n päätöksiä, sillä puu on edelleen ylivoimaisesti käytetyin ja usein myös halvimmaksi koettu uusiutuvan energian lähde.

Paine vakuuttaa tätä edullista ja suuret voitot mahdollistavaa energian ja raaka-aineen lähdettä hyväksi keinoksi torjua ilmastonmuutosta on valtava.

Euroopan ympäristökeskuksen tieteellinen komitea totesi jo 2011, että metsäbiomassan luokittelu ilmasto/hiilineutraaliksi resurssiksi perustuu tieteellisen tutkimuksen virheelliseen tulkintaan. Jos virhettä ei viipymättä korjata, se voi lausunnon mukaan vaikeuttaa merkittävästi ilmastonmuutoksen hillitsemistä.

Suomen hallituksen ja metsäteollisuuden lobbaus kohdistuu juuri siihen, että EU-direktiivit pohjaisivat jatkossakin tähän virheeseen.

EU:n ympäristöministerit hyväksyivät Suomen painostuksesta 14.10. kompromissin, joka mahdollistaa hakkuiden merkittävän lisäämisen. Tästä huolimatta ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen (kesk) purki  pettymystään Helsingin Sanomissa:

”On mahdollista, että näillä laskentasäännöillä ja kompensaatioilla menee päästöjen puolelle. Tämä ei kunnioita luonnontiedettä pätkän vertaa.” Olisi kiinnostavaa tietää, mihin luonnontieteeseen Tiilikainen viittaa.

 

Hallitukselta toivoisi samaa rehellisyyttä kuin Metsäteollisuuden Timo Jaatiselta.

Jos valtio keskittyy päästöjen vähentämisen ja nielujen maksimoimisen sijaan kansainvälisen ilmastopolitiikan torpedoimiseen, olisi sanottava ääneen, että toivotamme tervetulleeksi 3–4 asteen globaalin ja Suomen tasolla jopa seitsemän asteen lämpenemisen.

Globaalisti tämän on arvioitu tarkoittavan romahdusmaista elämän perusedellytysten heikkenemistä.

Strategioiden ja lobbauksen taustalle tarvittaisiinkin tukevat perustelut sille, kuinka muun maailman katastrofi kääntyy Suomen menestykseksi.

Kirjoittaja Antti Majava on väitöskirjatutkija Helsingin yliopistossa ja BIOS-tutkimusyksikössä.

Suomen Kuvalehti ja Kanava kuuluvat samaan lehtiperheeseen Otavamediassa ja niillä on yhteinen päätoimittaja.