Haaskamatkailu arveluttaa metsästäjiä ja tutkijoita

Luontomatkailu ei ole ongelmatonta Suomessakaan.

karhut
Teksti
Susan Heikkinen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Lieneekö maassa riidellympää uutta elinkeinoa kuin haaskoihin perustuva luontomatkailu?

Se kuulostaa yksinkertaiselta ja harmittomalta: pystytetään maastoon koju, viedään sen edustalle eläimen ruho ja odotetaan, että suurpedot oppivat käymään paikalla. Tuodaan matkailijat maksua vastaan paikalle. Syrjäseudut saavat rahaa, Suomi mainetta ja luontokuvaajat hienoja valokuvia, kuten Lassi Rautiaisen suurpetokuvat Suomen Kuvalehdessä 3/2014. Se, onko haaskalta kuvaaminen ”oikeaa” luontokuvausta, on oma nokkapokkansa. Ei mennä siihen, sillä ristiriitoja riittää muutenkin.

Vielä vuosituhannen alussa haaskamatkailu oli pienimuotoista ja hajanaista. Nyt ollaan tilanteessa, jossa noin 20 yritystä pyörittää vakituista karhujen ja muiden eläinten katselutoimintaa. Matkailijoita kojuissa käy vuosittain noin 5 000. He ovat enimmäkseen ulkomaalaisia, tavallisia matkailijoita, eivät enää vain luontokuvauseksperttejä. Useimmiten he ovat ostaneet yrittäjältä myös majoituksen ja ruokailut.

Matkailun edistämiskeskus pitää eläinten katselua yhtenä lupaavimmista matkailuteemoista, joita Suomella on tarjota turisteista kilpailevassa maailmassa. Ja eläinten, varsinkin suurpetojen, katselu perustuu haaskoihin. Ne takaavat, että haluttua katseltavaa on silloin kun luvataan.

Kainuussa, Kuusamossa ja Pohjois-Karjalassa haaskanpito kannattelee tärkeää paikallista elinkeinoa. Lassi Rautiainen, itsekin paitsi luontokuvaaja myös matkailuyrittäjä, on arvioinut, että pelkästään Kuhmossa suurpetomatkailu työllistää karhujen hereilläoloaikana 15 henkilöä ja tuo tuloja 700 000 euroa vuodessa.