Graffiti kelpaa jo taidemuseoille - Töhrivistä rikollisista tuli salonkikelpoisia taiteilijoita

Menettääkö museoon tuotu katutaide kapinalisen voimansa?

graffiti
Teksti
Tero Miettinen

Mun mielestä graffiti ei oo taidetta. Graffitissa oli taiteellisia elementtejä, mut mä itse nään, et se ei oo kuvataidetta, vaan enemmän niinku performanssi. Jos katsoo näitä maalauksia, niin näähän on kaikki tosi ahtaan kaavan mukaan tehtyjä. Ulkopuolisesta nää vois varmaan olla kaikki saman henkilön tekemiä…Koska niinku taiteellisesti katsoenhan nää piissit on aika kypsiä.

Näin arvioi graffititaiteilija EGS kirjassa Helsinki Graffiti vuonna 1998. Silloin pääkaupungin taistelu töhryjä vastaan oli kiivaimmillaan ja 25-vuotias EGS oli helsinkiläisen laittoman maalaamisen keskeisiä hahmoja.

Nyt parikymmentä vuotta myöhemminkin hänen työnsä ovat kuumaa tavaraa – nyt tosin museoiden, ei poliisin näkökulmasta. Tänä vuonna Nykytaiteen museo Kiasma, Helsingin taidemuseo HAM ja Vantaan taidemuseo Artsi ovat hankkineet EGS:n paperille tehtyjä maalauksia ja lasiveistoksia kokoelmiinsa. Kampin metroasemalla HAMin näyttelytilassa oli alkuvuodesta esillä kaksi hänen graffitiaan. Teoksia on myös maailmalla museokokoelmissa ja hänen luvattomia graffitejaan löytyy kymmenistä kaupungeista viideltä mantereelta.

EGS ei ole ainoa, muidenkin suomalaisten graffititaustaisten tekijöiden teoksia on viime vuosina hankittu museokokoelmiin. Miksi aiemmista rikollisista on nyt tullut salonkikelpoisia?

”Taustalla vaikuttaa sukupolvikysymys: niin nykyiset päättäjät kuin taiteilijatkin ovat kasvaneet graffitin ja katutaiteen mukana. Ne ovat myös oleellinen osa nykyajan visuaalista kulttuuria. Samalla yleinen mielipide on muuttunut suotuisammaksi”, arvioi HAMin museonjohtaja Maija Tanninen-Mattila.