Sivuhenkilö
Finlandia-ehdokas Cristina Sandu elää kirjallisuudesta. Jopa hänen teini-iän kirjekaverinsa oli romaanihahmo.
Salin ikkunat kohosivat korkeina Radcliffe Camerassa. Lukulamppu valaisi kirjaston jyhkeää pöytää, jonka ääressä Cristina Sandu viime tammikuussa viimeisteli romaaniaan. Esikoistaan, joka saisi muutaman kuukauden päästä nimekseen Valas nimeltä Goliat.
Pitkät sormensa tietokoneensa näppäimillä 28-vuotias Cristina tunsi onnea. Aivan lähellä oli se, mistä hän oli aina haaveillut. Oxfordin yliopiston kirjastossa työskentelystä hän ei ollut osannut unelmoida. Sen kauniit lukusalit olivat tuttuja vain elokuvista.
Siitä huolimatta. Ihan kuin olisi kotona.
Romaanin sivulle 265, jälkisanojen viimeiseksi lauseeksi hän kirjoitti: Kiitos äidilleni, joka kirjoitti kertomukseni ylös silloin kun osasin vain kertoa mutta en kirjoittaa, ja isälleni, tarinankertojista parhaimmalle.
