Eikä vieläkään Fennovoimaa
Helsingin ja Vantaan poliitikot yrittivät saada kaupungit ulos ydinvoimayhtiöstä, mutta törmäsivät seinään.
Meren äärellä Pyhäjoella on muokattu maastoa ydinvoimalaa varten. Hanhikivenniemelle on rakennettu majoituskylä, ruokala ja koulutustiloja. Alueella on betoniasemia, teitä ja jopa liikenneympyrät.
Iso läntti niemennokassa on tyhjänä. Itse ydinvoimalaa ei vielä ole päästy rakentamaan, koska suunnittelu on kesken ja rakentamislupa puuttuu.
Vuonna 2007 perustettu yhtiö myönsi joulun alla, että voimala myöhästyy aiempaa enemmän. Fennovoiman piti alkaa tuottaa sähköä markkinoille jo 2018, mutta nyt tähtäin on vuodessa 2028.
Rakentamislupa on lopulta kiinni Suomen hallituksesta, mutta sitä ennen Fennovoima tarvitsee Säteilyturvakeskukselta (Stuk) myönteisen turvallisuusarvion hankkeestaan.
Laitoksen toimittaja on Venäjän valtiollinen Rosatom-yhtiö, joka myös omistaa yhtiönsä kautta kolmanneksen Fennovoimasta. Alun perin kumppanina piti olla saksalainen E.ON -yhtiö, mutta se vetäytyi projektista.
Sen jälkeen kuvioihin tuli venäläinen Rosatom. Ongelmaksi muodostui vaatimus riittävästä kotimaisuusasteesta.
Koko ydinvoimahanke uhkasi kaatua, ja kesällä 2015 Fennovoima yritti pelastaa sitä omituisia piirteitä saaneen operaation avulla.
Kumppaniksi ilmoitettiin kroatialainen Migrit Solarna Energija -yhtiö, joka olisi kelvanut ”kotimaiseksi omistajaksi”, koska Kroatia kuuluu EU:hun.
Toimittajat penkoivat kroaattifirman taustat nopeasti ja löysivät jäljet venäläiseen Sperbank-pankkiin.
Lopulta elinkeinoministeri Olli Rehn (kesk) esti suunnitelmat ja kuin ihmeen kaupalla valtiollinen Fortum päätti – vastoin aiempia suunnitelmiaan – lähteä omistajaksi turvaamaan kotimaisen omistuksen tasoa.
Hanke pelastui, mutta ongelmat ovat jatkuneet. Venäläisillä on ollut vaikeuksia saada aikaiseksi sellaisia suunnittelupapereita, jotka kelpaisivat Säteilyturvakeskukselle.
Fennovoima on kertonut toimittaneensa papereista 20 prosenttia, viranomainen on puhunut pienemmästä määrästä. Prosentteja olennaisempaa on, että Fennovoima ei ole vielä toimittanut kuvausta varsinaisesta laitoksesta, kertoo Säteilyturvakeskuksen apulaisjohtaja Tapani Virolainen.
Jotta uudesta aikataulusta olisi mahdollista pitää kiinni, paperivuori on saatava viranomaiselle vuoden 2019 aikana.
Venäläisten vaatimukset dokumenteille ovat erilaiset kuin Suomessa. Virolainen näkee viivästyksen taustalla myös kulttuurieroja. ”Paperit vastaan rauta.”
Karkeasti kyse on siitä, että Venäjällä tehdään ensin ja sitten tehdyt asiat dokumentoidaan paperille. Suomessa järjestys on toinen.
Fennovoiman toimitusjohtaja Toni Hemminki tunnistaa vertauksen. Suomalaisen viranomaisen vaatimukset ovat laajat. Hänen mukaansa myös valvonnan painopiste on muuttunut.
”Aikaisempaa huomattavasti enemmän tarkastellaan myös sitä, kuka on suunnitellut, miten on suunnitellut ja miksi. Kaikki muutokset dokumentoidaan niin, että pystytään myös sadan vuoden päästä lukemaan, miksi joku teki jonkin muutoksen.”
Ongelmaa voi olla myös asenteissa.
Kokenut ydinvoimalaitosten tekijä ei innostu siitä, että suomalainen viranomainen ja täysin kokematon Fennovoima esittävät vaatimuksia.
”Voisiko siinä olla sellainen, että kun he ovat tehneet kymmeniä sillä omalla tavalla ja ne laitokset ovat olleet aika hyviä”, Hemminki muotoilee.
Säteilyturvakeskuksen Virolainen myöntää, että Stukilla olisi myös peiliin katsomisen paikka.
”Jos alusta voisi aloittaa, viestisimme vielä paremmin suomalaisista vaatimuksista. Uskoimme, että laitostoimittaja selvittäisi itse nämä asiat”, hän sanoo.
Tilaajan ja laitostoimittajan välinen kireys on kuplinut pintaan myös julkisuudessa. Rosatomin Raos Project Oy:n johdon neuvonantaja Jukka Laaksonen ilmoitti Ylen haastattelussa 9. tammikuuta, että hän oli yrityksen toimitusjohtajan kanssa jo kesällä 2018 pohtinut, pitäisikö hanskat heittää tiskiin.
Osapuolia sitoo kuitenkin sopimus. Fennovoiman toimitusjohtaja Hemminki kummastelee puheita: laitostoimittaja ei edes voisi yksipuolisesti poistua hankkeesta.
Jo yli kolme vuotta sitten tehdyssä tarkastuksessa Säteilyturvakeskus havaitsi ongelmia turvallisuuskulttuurissa.
Työntekijät raportoivat painostuksesta, savustuksesta ja huonosta johtamisesta. Turvallisuuskeskeisyys jäi aikataulujen ja kustannusten jalkoihin. Yksi johtaja kertoi myös julkisuudessa potkuista, jotka hän oli saanut kiinnitettyään huomiota turvallisuuteen.
Syksyllä 2018 julkaistussa raportissa Säteilyturvakeskus arvioi, että turvallisuuskulttuurissa ei ole tapahtunut olennaista muutosta.
Säteilyturvakeskuksen Virolainen kuvaa ensimmäistä kertaa ydinvoimalaa tekevää Fennovoimaa ”teini-ikäiseksi, joka ei oikein tiedä, mihin menee”. Ongelmana on henkilökunnan pysyvyys ja riittävä osaaminen.
”Kyllä siellä porukkaa on kasvamassa, mutta niiden tosi kovien ydinvoimaosaajien määrä ei ole liian suuri.”
Fennovoiman toimitusjohtaja Hemminki vakuuttaa, että myös johtamista kehitetään, ja kertoo istuneensa itsekin koulun penkillä ydinvoimaopissa.
Hän myöntää, että työntekijöiden vaihtuvuus on suurempaa kuin keskimääräisessä suomalaisessa yrityksessä. Vuonna 2018 Fennovoimasta lähti neljäkymmentä.
Hemminki muistuttaa, että hanketta on tehty jo 11 vuotta.
”Varmasti on myös turhautumista. Tämä on kestänyt kauemmin kuin alun perin on ajateltu.”
”Tosi kovien ydinvoimaosaajien määrä ei ole liian suuri.”
Pyhäjoella on odotettu innokkaasti, että voimalayhtiön hyväpalkkaiset asiantuntijat muuttaisivat kuntaan maksamaan veroja. Tällä hetkellä 375 työntekijästä nelisenkymmentä työskentelee Pyhäjoella.
Aiemmin Fennovoima arvioi, että muutto tapahtuisi 2019–2021. Pyhäjoen ja sen naapurikuntien edustajat ovat vierailleet Fennovoiman tiloissa Helsingin Salmisaaressa mainostamassa tonttejaan, koulujaan, päiväkotejaan ja harrastusmahdollisuuksiaan.
”Itse kyselin mimmifutiksesta, kun tytär pelaa jalkapalloa”, Hemminki kertoo.
Kunnat saavat odottaa. Uusi aikataulu siirtää myös muuttoa. Toimistorakennuksen valmistuminen Hanhikivenniemeen lykkääntynee vuoteen 2021.
Säteilyturvakeskus on varoitellut liian varhaisesta muutosta.
”Olemme alleviivanneet sitä, että tässä ja nyt keskeinen juttu on pitää se osaaminen talossa”, apulaisjohtaja Virolainen sanoo.
Hemminki pitää selvänä, että muutto vaikuttaa jossain määrin henkilökunnan pysyvyyteen.
”Suomessa ei valitettavasti taida olla hyviä esimerkkejä siitä, että olisi onnistuneesti siirretty tällainen. Jotain virastoja on yritetty siirtää, mutta ei ole oikein onnistuttu.”
Toisaalta osa työntekijöistä kuulemma jo ”kuopii”, haluaisi muuttaa Pyhäjoelle.
Turvallisuuskulttuurin, puuttuvien papereiden, johtamisen ja henkilöiden vaihtuvuuden lisäksi on myös muita vaikeuksia. Yksi liittyy maaperän kalliossa havaittuun heikompaan rakenteeseen. Kallioruhje sijaitsee juuri suunnitellulla laitospaikalla.
”Se täytyy kunnolla tutkia, ennen kuin siihen aletaan mitään rakentaa”, Säteilyturvakeskuksen Virolainen sanoo ja viittaa esimerkiksi maanjäristysriskiin.
”Heille ehkä tuli vähän yllätyksenä se, miten vakavasti siihen pitää suhtautua.”
Fennovoiman on määrä saada asiaan selvyyttä kevättalven 2019 aikana.
Jos paikkaa pitää muuttaa, se voi tarkoittaa laitoksen paikan siirtämistä muutamalla kymmenellä metrillä.
”Olisi ollut tietysti suotavaa, että laitostoimittaja olisi pystynyt arvioimaan kallioruhjeen vaikutuksen jo vaikka puolitoista, pari vuotta sitten”, toimitusjohtaja Hemminki sanoo.
Toistaiseksi pelkästään Fennovoima on käyttänyt hankkeeseen joitain satoja miljoonia euroja. Tässä vaiheessa yhtiöltä kuluu vuosittain noin 80 miljoonaa euroa.
Rahanmeno kiihtyy, kun betonimyllyt käynnistyvät ja varsinaista laitosta päästään tekemään.
Ydinvoimalan kokonaishinta on noin seitsemän miljardia euroa.
Suurin osa omistuksesta on Voimaosakeyhtiö SF:llä, joka edustaa kotimaisia omistajia. Joukossa on kuntien energiayhtiöitä.
Lähtöhalujakin on ollut. Isompi riita syntyi, kun Keskon Kestra-yhtiö ilmoitti jättävänsä hankkeen. Välimiesoikeus katsoi, että sitoumus ei ollut ollut pitävä ja Kestra pääsi irti rahoitusvastuustaan.
Helsingissä ja Vantaalla kaupunginvaltuustot päättivät Kestran esimerkin kannustamana, että kaupungit selvittävät mahdollisuutta jättää Fennovoima. Ne ovat mukana Fennovoimassa yhdessä omistamansa Vantaan Energian kautta.
Vantaan Energia suhtautui nihkeästi poliitikkojen toiveisiin ja korosti hallituksensa toimivaltaa tehdä investointipäätöksiä. Kaupunkien selvitys esiteltiin poliitikoille toukokuussa 2018. Irtautumistoiveet tyssäsivät siihen.
”Siinä oli ihan uskottavasti selvitetty, että Vantaan Energiaa ei voida rinnastaa Kestran tapaukseen. Se aikaikkuna irtautumiselle oli mennyt ohi”, sanoo vantaalainen vihreiden valtuutettu Timo Juurikkala.
Ydinvoimalahanke epäilyttää edelleen. Juurikkalaa mietityttää, miten viivästys vaikuttaa rahantarpeeseen.
”Huolettaa, että yhtiö on pistänyt rahojansa väärälle hevoselle.”
Voimaosakeyhtiö SF:n toimitusjohtajan Jussi Lehdon mukaan kaikki osakkaat ovat nyt täyttäneet sitoumuksensa, osallistuneet osakeanteihin ja pysyneet rauhallisena viivästyksestä huolimatta.
”Tämä on aikamoinen oppimisprosessi kaikille”, Lehto sanoo.
Viivästys aiheuttaa myös kustannuksia. Fennovoima ja kotimaisten omistajien yhtiö ovat painottaneet, että kyse on avaimet käteen -sopimuksesta. Lisäkulujen pitäisi mennä venäläisten piikkiin.
Niin ikään kiinteähintaisen Olkiluoto 3:n riitaisa esimerkki on osoittanut, että asia ei välttämättä ole yksinkertainen.
”Sanotaan näin diplomaattisesti, että monesti isot sopimukset vaativat erilaisia neuvotteluita”, Fennovoiman toimitusjohtaja Hemminki sanoo.
Onko Rosatom esittänyt tässä vaiheessa vaatimuksia?
”En lähde avaamaan kaupallisia keskustelujamme. Meillä on kiinteähintainen sopimus, enkä näe tällä hetkellä mitään suurta ongelmaa.”
On järjestetty asukastilaisuuksia ja tarjottu makkaraa.
Vaikka ydinvoimalaitoksen paikalla on vain kuoppa, Fennovoima näkyy jo vahvasti Pyhäjoen seudulla. Yhtiö kutsuu hankkeitaan ”yhteiskuntavastuutoiminnaksi”. On järjestetty asukastilaisuuksia ja tarjottu makkaraa kyläjuhlissa.
Fennovoima myöntää sponsorirahaa lähialueen harrastustoimintaan.
Vuonna 2018 tuensaajia oli lähes 70: oman siivunsa saivat muun muassa Raahen Suzukisoittajien kannatusyhdistys, Parhalahden Kalastajainseura ja Lakeuden Paini.
Tuorein ja toistaiseksi merkittävin sponsorointikohde on maastohiihto.
Nyt Hiihtoliitossa treenaa U18 Fennovoima -ryhmä eli nuorten urheilijoiden tiimi, jota Fennovoima rahoittaa.
Yhtiö käyttää kaikkeen sponsorointiin vuositasolla ”parisataatuhatta euroa”. Se tekee työtä asenteiden muokkaamiseksi, mutta Hemmingin mukaan myös varautuu muuttoon Pyhäjoelle.
”Pystymme valmistelemaan sitä seutukuntaa, että sieltä sitten löytyy erilaista toimintaa, mihin me voimme osallistua.”
Fennovoimaan suhtautumiseen vaikuttanee myös ilmastonmuutoksen vastaisen taistelun vahvistuminen. Ydinvoima ei tuota juurikaan hiilidioksidipäästöjä.
Myös hiihtojoukkueen sponsorointi perustuu tähän: sopimuskumppanit kertovat haluavansa, että lunta riittää jatkossakin. Samalla Hiihtoliitto kiistää ottavansa kantaa ydinvoiman puolesta.
Fennovoiman toimitusjohtaja Hemminki iloitsee ilmastonmuutoskeskustelun monipuolistumisesta.
”Ei se ilmastonmuutoksen torjunta tule yhdellä tuotantomuodolla. Ongelma on niin suuri, että pitää tehdä ne kaikki ja keksiä vielä lisää.”