F-35-hävittäjän hinta paisuu ja projekti venyy taas – Suomi harkitsee, USA:lla ei ole vaihtoehtoja
Tammikuussa 2018 konetyypissä oli tiedossa yli sata vikaa, jotka uhkaavat kriittisellä tavalla lentoturvallisuutta.
Yhdysvaltain ja maailmankin suurimman yksittäisen aseohjelman, F-35-hävittäjän, ongelmille ei päätä näy. Näiden ongelmien tinkimätön kirjuri, Yhdysvaltain kongressin alainen tarkastusvirasto GAO (General Accounting Office) julkaisi uusimman, vuosittaisen F-35-raporttinsa 5. kesäkuuta.
Teksti ei ollut ylentävää luettavaa amerikkalaisille veronmaksajille, joiden F-35-lasku on nousemassa päätä huimaaviin summiin.
Teksti ei ole ylentävää luettavaa myöskään Suomen jättimäisen, 7–10 miljardin euron hävittäjähankinnan valmistelijoille. F-35 on yksi viidestä ehdolla olevasta koneesta.
Hankkeen valmistelijat vakuuttavat kaikkien ehdokkaiden olevan samalla viivalla, kunnes hankintapäätös tehdään vuonna 2021. Monet tätä HX:ksi ristittyä valintaprosessia läheltä seuraavat ovat kuitenkin sitä mieltä, että F-35:n viiva on jo valmiiksi lähempänä maalia kuin kilpailijoiden.
Suomalaisiakin kiinnostavat kovasti uusimman hävittäjäsukupolven koneen häiveominaisuudet eli huono erottuminen tutkassa sekä ennen kaikkea valtavan tietomäärän yhdistävä niin sanottu sensorifuusio.
Häiveominaisuuksien merkitys tosin vähenee tutkien kehittymisen myötä, ja sensorifuusiota tarjoavat muutkin HX-ehdokkaat, viimeksi Boeing Super Hornet-koneeseensa. F-35 on silti yksi kilvan ennakkosuosikeista.
Sen rasitteena on totuttu pitämään korkeita hankinta- ja vielä korkeampia ylläpitokustannuksia. Yhtiön edustajat ovat torjuneet pontevasti näitä väitteitä ja tulevat varmasti tekemään niin myös ensi viikolla, kun valmistajan eli Lockheed Martinin delegaatio kertoo koneestaan tiedotustilaisuudessa Helsingissä.
Info liittyy seuraavana viikonloppuna Tikkakoskella pidettävään ilmavoimien satavuotis-juhlalentonäytökseen. Suomen Ilmailuliiton järjestämässä näytöksessä lentävät neljä muuta HX-ehdokasta (Saab Gripen, Super Hornet, Eurofighter ja Dassault Rafale), mutta ei F-35.
Se on toistaiseksi nähty vain muutamassa isossa lentonäytöksessä, näkyvimmin Pariisissa viime kesänä.
Vuoteen 2019 mennessä piti rakentaa lähes 2 000 F-35-konetta. Todellinen luku on rapiat 500 konetta.
GAO ottaa raportissaan selkeän kannan F-35:n kustannuksiin. Virasto myöntää, että Pentagon on ryhtynyt useisiin toimiin ongelman pienentämiseksi. Silti ”kustannukset muodostavat merkittävän haasteen sekä Yhdysvaltain asevoimille että kansainvälisille kumppaneille”.
Koneita on myyty kymmeneen maahan, muun muassa Norjaan ja Tanskaan, jotka osallistuivat myös kehityskustannuksiin.
Yhdysvaltain puolustusministeriö käynnisti F-35-hankkeen lokakuussa 2001. GAO:n raportin mukaan silloin arvioitiin, että koneen kehityskustannukset nousisivat 34,4 miljardiin dollariin ja 2 866 koneen hankintakustannukset 197 miljardiin dollariin.
Yhden koneen keskimääräisen hinnan piti olla 69 miljoonaa taalaa ja täysimittaisen tuotannon piti alkaa 2012.
Viime vuoden luvut todistivat huimasta kustannusten noususta ja hankkeen viivästymisestä. Hankittavien koneiden määrää on jouduttu vähentämään noin 400:lla. Kehityskustannukset nousevat 55,5 miljardiin ja hankintakulut 345 miljardiin dollariin.
Keskimääräinen koneen hinta on 118 miljoonaa dollaria eli melko tasan sata miljoonaa euroa. Suuruusluokka on sama kuin muillakin HX-ehdokkailla.
F-35:n yksikköhintaa suitsivat sarjatuotannon skaalaedut. Vuonna 2012 tehtiin 29 konetta, joista jokaiseen käytettiin lähes 110 000 työtuntia. 2017 luovutettujen 66 koneen työtuntimäärä oli laskenut noin puoleen per kone.
Hankkeen alkuvaiheessa arvioitiin, että vuoteen 2019 mennessä olisi rakennettu lähes 2 000 F-35-konetta. Todellinen luku on rapiat 500 konetta.
Ihan oman lukunsa muodostavat ylläpito- ja huoltokustannukset koneen 60 vuoden käyttöiän mittaan. Pentagon on arvioinut niiden ylittävän 1 100 miljardin dollarin rajan. GAO:n mukaan luku on todella karkea arvio eikä puolustusministeriöllä ole selvää näkemystä ylläpitokuluista.
Itse asiassa niitä vasta selvitellään erityisessä työryhmässä. Raakaa dataa saadaan vasta, kun käytössä olevien koneiden ja niillä lennettyjen tuntien määrä kasvaa ja samalla todelliset huoltotarpeet käyvät selville.
Tämä vaihe saavutetaan lähivuosina, ja tulokset kiinnostavat varmasti kovasti myös HX-hankkeen valmistelijoita. Suomessa lähdetään siitä, että 64:n HX-hävittäjän ylläpitokustannukset eivät saa ylittää kymmentä prosenttia puolustusvoimien vuosibudjetista, joka nykyisin on 2,5 miljardia euroa.
F-35:lle tämä saattaa koitua ylivoimaiseksi vaatimukseksi.
Yhdysvaltain ilmavoimissa uskotaan joka tapauksessa, että suunniteltua konemäärää joudutaan pienentämään, jotta rahat riittäisivät F-35-laivaston ylläpitoon.
Raportti kertoo monista muistakin, oudoilta tuntuvista piirteistä jättimäisessä asehankintaohjelmassa.
F-35-konetta valmistetaan kolmena eri versiona, jotka kaikki ovat mukana Suomen HX-projektissa. Yhdysvaltain ilmavoimille tehdään peruskonetta eli A-mallia. Merijalkaväki saa B-mallin, joka starttaa lyhyeltä matkalta ja laskeutuu pystysuoraan. Laivaston C-malli on muita järeämpi, tukialuskäyttöön sopiva kone.
Kaikki ovat pienimuotoisessa tuotannossa. Kehitysvaiheeseen liittyvä koelento-ohjelma saatiin valmiiksi viime keväänä. Operatiivinen koelento-ohjelma on vasta käynnistymässä. Silti kaikissa versioissa on yhä suuria teknisiä ongelmia.
Ne jaetaan kahteen kategoriaan. Ykköskategorian viat uhkaavat kriittisellä tavalla lentoturvallisuutta, kakkoskategorian ongelmat voivat vaarantaa koneelle asetettujen tehtävien suorittamisen.
Viime tammikuussa ykköskategorian vikoja oli tiedossa 111 ja kakkoskategorian 855 kappaletta. Jo nyt myönnetään, että ainakin 25 ykkös- ja 165 kakkoskategorian ongelmaa on ratkaisematta, kun päätös täysimittaisesta tuotannosta tehdään syksyllä 2019.
GAO:n mielestä ongelmat on ratkottava ennen kuin tuotanto potkaistaan täyteen vauhtiin. Jos niin ei tehdä, jo valmistuneita koneita joudutaan korjailemaan jälkeenpäin. Lasku nousee miljardeihin. Tässä asiassa Pentagon on samaa mieltä.
Toinen iso ongelma liittyy koneen modernisointiin. Täysin epärealistiselta tuntuvan 60 vuoden käyttöiän mittaan konetta on jatkuvasti kehitettävä, jotta se pysyisi ajan tasalla.
Suomen kolmen miljardin euron hintaisten Hornet-koneiden modernisointiin on käytetty 30 vuoden käyttöaikana kahdessa erässä lähes miljardi euroa.
Kukaan ei tiedä, mitä amerikkalaisten F-35-koneiden modernisointi tulee maksamaan. Pentagon on kehittänyt sitä varten käsitteen suorituskyvyn jatkuva kehittäminen ja käyttöönotto (Continuous Capability Development and Delivery eli C2D2).
Jo F-35-saagan alkumetreillä eli vuoteen 2022 mennessä Pentagon arvioi sen maksavan lähes neljä miljardia dollaria.
GAO suosittelee, ettei modernisointia kannattaisi aloittaa ennen kuin alkuperäinen kone on perin pohjin testattu ja viat korjattu. Näin kallis modernisointihanke pitäisi lisäksi luokitella omaksi, erilliseksi asehankintaohjelmaksi. Pentagon on eri mieltä molemmista suosituksista.
F-35-asiassa kongressi on kuitenkin täysin aseteollisuuden eli Lockheed Martinin liekanarussa.
GAO:n isäntä on Yhdysvaltain kongressi, ja F-35-raportti luovutetaan kahdelle kongressin alahuoneen eli edustajainhuoneen ja kahdelle ylähuoneen eli senaatin valiokunnalle. Hävittäjärahat ovat kongressin takana, joten näillä raporteilla on tai ainakin niillä pitäisi olla merkitystä.
F-35-asiassa kongressi on kuitenkin täysin aseteollisuuden eli Lockheed Martinin liekanarussa. F-35 on maailman mahtavimman sotilasmahdin keskeisin aseohjelma, jolle ei ole realistisia vaihtoehtoja. Kongressi voi motkottaa ja uhata leikata määrärahoja, mutta F-35:n tuotantoa se ei voi lopettaa.
F-35:llä on Yhdysvalloissa äänekäs oppositio, jonka kärkinimiin kuuluu senaatin puolustusvaliokunnan republikaanipuheenjohtaja John McCain. Kriitikot vaativat hankkeen keskeyttämistä liian korkeiden kustannusten vuoksi ja tuovat usein esiin ennakkotapauksen, F-22 Raptor-hävittäjän.
Lockheed Martin kehitti sen ensimmäiseksi viidennen sukupolven hävittäjäksi Yhdysvaltain ilmavoimille, joka Wikipedian mukaan aikoi ostaa 750 tällaista konetta. Kustannukset karkasivat kuitenkin hallinnasta, ja koneita tehtiin lopulta vain 195 kappaletta ennen kuin tuotanto keskeytettiin vuonna 2011. GAO laski tuolloin yhden Raptorin hinnaksi yli 400 miljoonaa dollaria.
Raptor voitiin kuitenkin hylätä, koska tarjolla oli riittävän suorituskykyisiä, halvempia koneita, ennen muita tämän alan todellinen työjuhta F-16. F-35:n tapauksessa tällaisia vaihtoehtoja ei enää ole.