Homeessa

gourmet

Pizzaan, jouluna piparkakun päälle ja ääritapauksissa jopa jäätelöön. Yksi juusto jakaa kansan jyrkästi kahtia.

Teksti
Pauliina Penttilä
Kuvat
Jonne Räsänen Jarmo Wright
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Ensimmäiset juustot kelpasivat vain sioille. Tai eivät ainoastaan kelvanneet, sikalan asukit kiljuivat innoissaan aina päästessään maistamaan ”suomalaiseen makuun kehitettyä sinihomejuustoa”.

Liedossa, reilun kymmenen kilometrin päässä Turusta, oli vuonna 1934 meijeri ja meijerin vieressä sikala. Siat olivat tottuneet syömään juustonvalmistuksessa maidosta erottuneen heran.

Meijeriin oli saapunut uusi juustomestari, tanskalainen Mourits Rasmussen. Turun Valio oli palkannut hänet ja antanut tehtävän: neljässä kuukaudessa Rasmussenin piti kehittää roquefort-tyyppinen sinihomejuusto, sellainen, joka kelpaisi suomalaisille.

Sitten sitä alettaisiin valmistaa Turun meijerissä.

Rasmussenilta puuttuivat oikeastaan kaikki Roquerfortin ainekset: ei ollut eteläranskalaista lampaanmaitoa eikä kalkkikiviluolia, joissa kypsyttää juustoa. Hänellä oli varsinaissuomalaista lehmänmaitoa. Luolien sijaan kypsytyskellarina kokeiltiin ilmeisesti jopa Liedon meijerin vanhaa kaivoa.

Juuston työnimenä oli Lactafort.

Kypsytys ei ottanut onnistuakseen, koe-erä toisensa jälkeen meni pieleen.

Heransyöjät nauttivat.

Samat siat popsivat ihastuneina poskiinsa myös Mourtisin kymmenet ja taas kymmenet Lactafort-koejuustot”, kirjoittaa Rasmussenin poika, kirjailija Lasse Raustela vuonna 2009 ilmestyneessä omakustanteessa Meijeristi muistelee.

Raustelan mukaan siat ”vainusivat Mouritsin tulon aina jo kaukaa ja aloittivat korviasärkevän riemunkiljunnan parhaimman ystävänsä ylistykseksi.”

Kun valmistus alkoi Turussa, Lactafortille tarvittiin vetävä nimi. Suomalainen maku, suomalainen nimi: Aura, kaupunkia halkovan Aurajoen mukaan.