En ole enää reservissä – näin sivareita tehdään viikon kurssilla
Alkuvuonna reservistä on lähtenyt enemmän ihmisiä kuin koko viime vuonna yhteensä.
On täällä muutama hippi, joku kuiskaa katsellessaan ympärilleen. Kaikkihan me ollaan niitä, vieressä seisova vastaa.
Jono kiemurtelee vuonna 1939 rakennetun funkisrakennuksen kellertäväksi maalatussa porraskäytävässä aina neljänteen kerrokseen saakka. Portaissa seisoo monennäköistä miestä reppuineen ja laukkuineen: yhdellä on pitkä, vaalea kikkaratukka, toisella kiiltävä kalju, kolmannella tuuhea musta parta ja valko-harmaat maastohousut. Joku heittelee Venäjään, jonoihin ja Natoon viittaavia sutkauksia tai muistelee inttiä. Joku soittaa kännykästä musiikkia. You’re in the army now.
Se on tietenkin vitsi, koska tämän porukan osalta armeija on pian lopullisesti ohi. Viikon kestävän kurssin jälkeen me armeijan käyneet reserviläiset olemme virallisesti sivareita.
Alle tuntia myöhemmin ilmoittautuminen on päättynyt ja 150 täydennyspalveluksen suorittajaa istuu Lapinjärven Siviilipalveluskeskuksen suurimmassa luentosalissa, Sikalassa. On maanantai-iltapäivä. Tunnelma jännittyy hetkeksi, kun keskuksen johtaja Mikko Reijonen toivottaa joukon tervetulleeksi. Hän huutaa huomion ja komentaa kaikki seisomaan. Hän ripittää meitä siitä, että moni saapui ensimmäiselle luennolle myöhässä.
Sitten hän kehottaa toivottamaan vierustoverille hyvää palvelusjaksoa oikein kädestä pitäen.
