Elinsiirtokuljetukset onnistuvat ilman lentokonettakin - toistaiseksi
Elinluovutuskortti. Kuva Mikko Stig / Lehtikuva
Islannin tulivuorenpurkaus vaikeuttaa monen matkalaisen pääsyä kotiin, mutta elinkuljetuksiin lentokielto ei ole toistaiseksi vaikuttanut. Kuljetuksia on voitu järjestää maateitse.
Jos lentoliikenteen rajoitukset kuitenkin jatkuvat pidempään, on terveysalan ammattilaisten mietittävä vaihtoehtoisia ratkaisuja. Varsinkin maksa- ja munuaissiirrännäisistä on paljon pulaa, eivätkä kuljetusongelmat helpota tilannetta yhtään.
Elinsiirtoprosessissa täytyy ajatella kumpaakin tahoa, sekä luovuttajaa että vastaanottajaa. Jälkimmäisessä tapauksessa logistiset haasteet ovat pienemmät. Kaikki elinsiirrot tehdään pääkaupunkiseudulla Helsingin yliopistollisen keskussairaalan toimipisteissä.
”Potilaan kohdalla elinsiirtoprosessi alkaa jo ennen varsinaista leikkausta. Uutta elintä odottava henkilö voidaan toimittaa sairaalahoitoon hyvissä ajoin. Sopivan luovuttajan kohdalla on kuitenkin toimittava lyhyellä varoitusajalla”, kertoo osastonylilääkäri Helena Isoniemi Elinsiirto- ja maksakirurgian klinikalta HYKSistä.
Kuljetukset ovat haastellisia siksi, että elinten säilyvyys vaihtelee. Esimerkiksi munuaiset pysyvät siirtokelpoisena säilytettyinä jopa 30 tuntia, mutta sydän tai keuhkot vain neljän tunnin verran. Jos sopiva luovuttaja löytyisi vaikkapa Suomen pohjoisista osista, auto- tai junakuljetus Helsinkiin voisi viedä liian kauan aikaa.
Valtaosa Suomen elinkuljetuksista tapahtuu maan rajojen sisäpuolella. Pohjoismailla on myös oma järjestönsä, joka mahdollistaa elinsiirteiden kuljetuksia maasta toiseen.
Helena Isoniemi kertoo, että Scandiatransplant tarjoaa apua erityisesti silloin, kun elinsiirron tarve on kiireellinen. Kun verkot ovat vesillä myös naapurimaissa, sopivan luovuttajan löytyminen on todennäköisempää.
Lakimuutos purkaisi potilasjonoja
Suomessa tehdään vajaat neljäsataa elinsiirtoa vuodessa. Elinten luovuttajista on kuitenkin jatkuvasti pulaa. Esimerkiksi munuaisensiirtoon pääsyä joutuu odottamaan keskimäärin vuoden verran.
Yksi syy elinsiirtojonojen seisomiseen on nykyisessä lainsäädännössä. Omaiset voivat kieltää elimien, kudoksien tai solujen irrottamisen kuolleelta ihmiseltä.
Eduskunnassa on käsittelyssä lakiesitys, joka muuttaisi elinluovutuslakia niin, että päätösvalta omasta ruumiista olisi vain henkilöllä itsellään.
Jos laki menee läpi, elokuun alusta alkaen henkilön elimiä saisi irrottaa, jos vainaja ei ole elinaikanaan vastustanut toimenpidettä. Vajaavaltaisen henkilön kohdalla elinten luovutukseen tarvittaisiin kuitenkin huoltajan tai omaisen suostumus.
Jos lakiesitys tulee voimaan, se helpottanee paitsi elinsiirtojonoja, myös omaisia. Useat menehtyneet elinluovuttajat ovat kuolleet äkillisesti. Jos vainajalla ei ole esimerkiksi elinluovutuskorttia, päätös elinten irrottamisesta voi olla läheisille kovinkin raskas.
Suomessa kuolee yhä vuosittain useita potilaita elinsiirtojonoon, koska sopivaa luovuttajaa ei ehdi löytyä.