Ekotekoja liukuhihnalta
Voivatko yritykset pelastaa maailman? Suomalaiset näyttävät esimerkkiä.
Helsingin Pitäjänmäessä, suuren nosto-oven edessä robotti pyörittää muovia harmaan sähkökaapin näköisen laitteen ympärille.
Muovin sisään kääritään kaikkien aikojen tärkein suomalainen ympäristökeksintö, ja kohta se on jo valmis matkaan kohti Kiinaa.
Vaikka ABB:n taajuusmuuttajatehtaalla Helsingissä paiskii töitä yli 1 100 ihmistä, meistä harva on koskaan kuullut edes puhuttavan taajuusmuuttajasta. Se on laite, joka voidaan kytkeä mihin tahansa moottoriin – yhtä lailla jättimäiseen paperikoneeseen kuin kerrostalon hissiin.
Taajuusmuuttaja vähentää laitteen energiankulutusta 30–50 prosenttia, enimmillään jopa 75 prosenttia.
Miksi? Koska tavallinen moottori on kovin yksinkertainen. Se on joko päällä tai pois päältä. Riippumatta siitä, paljonko sen tehoja oikeasti tarvitaan.
”Vähän niin kuin autoa ajaisi aina kaasu pohjassa ja jarrutetaan käsijarrulla. Ei siis järin viisasta”, kuvailee ABB:n energiatehokkuusasiantuntija Jukka Tolvanen.
Taajuusmuuttaja säätelee moottorin tehoa niin, että kone käyttää vain tarvittavan määrän energiaa.
Kun julkisuudessa puhutaan energiansäästöstä, katse käännetään aina kotiin: vaihda energialamput, sammuta valot, säädä lämpötila pienemmälle, eristä seinäsi.
Kuitenkin Suomen 2 550 000 kotia ja maatilaa käyttävät valtakunnan sähköstä vain 28 prosenttia.
Puu-, paperi-, metalli- ja kemianteollisuus käyttävät 42 prosenttia.
”Teollisuuden energiankulutuksesta ei juuri julkisuudessa puhuta. Kuitenkin kokonaisuuden kannalta juuri sillä on todellista merkitystä”, Jukka Tolvanen toteaa.
Eli jos globaaleja hiilidioksidipäästöjä oikeasti halutaan vähentää, se tapahtuu kaikkein nopeimmin ja halvimmin energian käyttöä tehostamalla. Eli hankkimalla esimerkiksi taajuusmuuttaja.
Marraskuun alkupuolella Maailman meteorologian järjestö WMO kertoi, että hiilidioksidin määrä ilmakehässä on nyt 41 prosenttia korkeampi kuin ennen teollisen aikakauden alkua.
Pari viikkoa myöhemmin sama järjestö totesi, että koska valtamerien pintalämpötila nousee, tavalliset myrskyt ja hurrikaanit muuttuvat vastaisuudessa yhä useammin Sandyn ja Haiyanin kaltaisiksi hirmumyrskyiksi.
”Näiden huonojen uutisten kertominen alkaa olla jo moraalisesti kyseenalaista, jollei ihmisille anneta mitään toivoa tai välineitä vaikuttaa”, Suomen Ympäristökeskuksen SYKEn erikoistutkija Tuomas Mattila toteaa.
”Vähän niin kuin lääkäri sanoisi, että sinulla on syöpä, eikä mitään ole tehtävissä. Ensin murehtisit ja masentuisit, sitten luultavasti yrittäisit olla ajattelematta koko asiaa. Mitä se hyödyttäisi.”
Ahdistus lamauttaa.
Mattila haluaa työtovereineen kääntää ympäristöajattelun toisinpäin.
”Otetaan esimerkiksi väestönkasvu. Sen sijaan että me aina ajattelemme, että väestönkasvu on vakava ongelma, ajattelisimme, että meillä onkin valtava määrä ongelmien ratkaisijoita.”
Ihmiskunnalla on nyt enemmän varallisuutta, osaamista ja väyliä uusien ratkaisujen välittämiseen kuin koskaan aiemmin. Ja tärkeimmät keksinnöt on jo tehty. Osaaminen täytyy vain saada käyttöön.
”Hyvä keksintö voi levitä nyt netin kautta suurelle osalle maailman ihmisiä yhdessä hetkessä”, Mattila sanoo.
Ilmastonmuutoksen torjunnassa meitä kehotetaan mittaamaan hiilijalanjälkemme, joka kertoo, kuinka pahasti me kuormitamme ilmakehää.
”Tosiasia kuitenkin on, että me emme koskaan saa hiilijalanjälkeämme kokonaan nollaan”, Mattila sanoo.
”Meidän pitäisi käyttää luovuutemme tekoihin, joilla me voimme parantaa ja korjata planeetan tilaa ja muuttaa tuotantotapojamme paljon nykyistä tehokkaammiksi.”
Vastakohtana hiili- tai vesijalanjäljelle, tällaisten tekojen tulosta on alettu nimittää ympäristökädenjäljeksi.
Mattila muistuttaa, että vaikka me täällä Suomessa lopettaisimme kaiken tekemisen ja söisimme pelkkiä nauriita, ilmastonmuutos ei heilahtaisi suuntaan eikä toiseen.
”Meitä vain on liian vähän. Ongelmiin on haettava suuren mittakaavan ratkaisuja kasvavissa talouksissa, missä väkeä on paljon.”
Suomalaisilla firmoilla voi sen sijaan olla todellista globaalia merkitystä, jos täältä maailmalle lähtevät koneet ja tuotteet ovat sellaisia, että niiden käyttö kuormittaa ympäristöä mahdollisimman vähän. Tuotteet voivat jopa keventää kuormaa. Juuri tämän takia esimerkiksi ABB:n taajuusmuuttaja on hyvä esimerkki vahvasta ympäristökädenjäljestä.
Mattila ottaa toiseksi esimerkiksi pienen suomalaisen konepajan, joka valmistaa muovinkäärintäkoneita vientiin.
Itse koneen valmistus jättää vain pienen hiilijalanjäljen. Mutta kun kone viedään Kiinaan, se alkaa pyörittää muovia meillekin tuotavien tavaroiden ympärille seitsemän päivää viikossa vuorokaudet ympäri. Vuosien myötä koneen ympäristökuorma Kiinassa on todella suuri.
Jos koneen pakkausteknologiaa kehitetään Suomessa niin, että se käyttäisi vaikka 20 prosenttia vähemmän muovia ja energiaa, tuotekehityksen ympäristövaikutus olisi valtava.
”Silloin puhutaan jo laivalasteista vähemmän muovia”, Mattila kuvailee.
Konevalmistajan ympäristökädenjälki vahvistuisi silloin melkoisesti.
Kuulostaa järkeenkäyvältä, mutta arjessa näin ei toimita. Tavallisesti yritys keskittyy tehostamaan toimiansa vain tehtaan porttien sisäpuolella. Ainoastaan harvat edelläkävijät ajattelevat, minkälaisia vaikutuksia heidän tuotteillaan on seuraavat vuosikymmenet.
Siksi Suomen Ympäristökeskus on käynnistänyt kestävyysklinikan suomalaisyrityksille, erityisesti start-upeille, jotka haluavat karsia tuotteistaan pahimmat ympäristökuormat pois heti alussa.
Pitäjänmäellä ABB:n tehtailla energia- ja ympäristöasioita on pohdittu jo pitkään, sillä moottoreilla on paljon väliä. Ne kuluttavat lähes 30 prosenttia kaikesta maailmalla tuotetusta sähköstä. Aivan erityisesti erilaiset pumput niin teollisuudessa kuin vaikkapa kaupungin vesilaitoksella käyttävät erittäin paljon energiaa.
Silti vain noin 10 prosentissa maailman moottoreista käytetään taajuusmuuttajaa. Kun tiedetään että yksistään Pohjois-Amerikassa hankitaan joka vuosi 10 miljoonaa uutta moottoria, mittakaava paljastuu.
ABB:llä on laskettu, että jos kaikkien maailman pumppujen toiminta olisi säädelty taajuusmuuttajalla älykkäästi energiatehokkaaksi, maailmasta voisi heti huomenna sulkea 176 keskikokoista hiilivoimalaitosta. Tässä vain pumput.
Sähkönkulutusta tehostamalla yhteiskunta voittaisi kaikessa: vähemmän tuontienergiaa, vähemmän uusia voimalaitoksia, vähemmän investointeja siirtokapasiteettiin ja vähemmän hiilidioksidipäästöjä.
Talouskasvun ja päästöjen korrelaatio ei siis ole automaattinen, vaikka niin usein ajatellaan. Kaikkein ekologisinta ja edullisinta on sähkö, jota ei tehostamisen ansiosta tuoteta ollenkaan.
ABB:n mielestä Euroopassa pitäisi olla direktiivi, joka tekisi taajuusmuuttajan pakolliseksi jokaiseen uuteen moottoriin. Vähän samaan tapaan kuin tehtiin direktiivi hehkulampuista.
Ehdotus ei yllätä. Suomen ABB:lle, maailman suurimmalle taajuusmuuttajia tekevälle tehtaalle, se merkitsisi paljon työtä ja hyvää bisnestä.
Mutta pakollisessa taajuusmuuttajassa olisi kiistatta järkeä.
”Laitteet joita olemme 10 vuoden aikana myyneet maailmalle, säästävät neljä kertaa enemmän sähköä kuin koko Suomi kuluttaa vuodessa”, Jukka Tolvanen konkretisoi.
Ja jos tämä sähkö olisi tuotettu kivihiilellä – niin kuin se todennäköisesti olisi – ilmaan olisi päästetty 300 miljoonaa tonnia hiilidioksidia. Se on saman verran kuin yli 75 miljoonan auton päästöt keskimäärin vuodessa.
Mutta jos kerran taajuusmuuttaja säästää rahaa ja investointi maksaa itsensä takaisin usein muutamassa kuukaudessa, miksi sitä sitten ei ole jo joka laitteessa?
Koska business-as-usual-ajattelu pätee tässäkin, sanoo Tolvanen.
”Niin kauan kuin homma toimii, ei pysähdytä miettimään, miten asiat voisi tehdä toisin.”
Ja niin kauan kuin teollisuus saa sähkönsä halvalla, ei sen kannata juuri vaivata päätään asialla.
Säätely ei ole markkinatalouden lempilapsia, mutta jos direktiivi koskisi kaikkea toimintaa Euroopassa, ei se vääristäisi kilpailua. Yhdysvalloissa moottoreilta vaaditaan jo nyt aivan toisen luokan energiatehokkuutta kuin Euroopassa.
Yks kakkaa, kaks kakkaa… Moni muistaa tv-mainoksen, jossa kanat taapertavat ympäriinsä ja kakkivat iloisina.
1970-luvulla broilerit olivat juuri löytäneet tiensä suomalaiseen sunnuntaipöytään. Mutta ennen pataan päätymistä, ne kakkivat melkoisen määrän. Kariniemen broileriperhe kärräsi lantaa pelloille ja metsiin, mutta keksi sitten, että kakassa piilee myös bisnes – ja järki.
Kariniemet ryhtyivät Eurassa kompostoimaan kanankakkaa ja sekoittamaan sitä turpeeseen. Sitä sitten säkkiin ja kauppaan. Viime vuonna Biolanin puutarhan mustaa multaa myytiin yli 2 miljoonaa säkkiä.
Biolanin liikevaihto on noin 32 miljoonaa euroa ja sillä on 154 työntekijää.
Biolanissa koko perheyrityksen toiminta perustuu kestävän kehityksen vahvistamiseen: ekologiseen asumiseen, ravinteiden kiertämiseen ja puhtaan veden vaalimiseen. Eurasta lähtee myymälöihin niin kuivakäymälöitä, ekologisia jätevesijärjestelmiä kuin luonnonmukaisia maanparannusaineita. Ja kompostoreita. Sellaisia kieppuu nytkin korkealla ilmassa Biolanin tehtaalla, kun jättimäinen rotaatiovalukone viimeistelee uusinta satsia.
Tehdassalin ilmassa tuntuu sulaneen muovin haju. Tehtaan kyljessä pyörii ääneti rotaatiovalukoneelle energiaa tuottava tuulimylly.
”Haluamme omalla bisneksellämme luoda oikeasti vihreämpää maailmaa, emme tehdä viherpesua”, sanoo Pekka Kariniemi, Biolanin hallituksen puheenjohtaja.
Biolanilla eletään muutenkin kuten opetetaan. Uudessa, huippuekologisessa pääkonttorissa on vesivessa, jossa kiintoaine kompostoidaan ja vesi kiertää puhdistettuna takaisin wc-käyttöön. Talosta löytyy myös jäädyttävä huussi ja kompostoivia käymälöitä. Työntekijät testaavat uudet tuotteet joka päivä käytössä hyvin konkreettisesti.
Viemäriliitäntää ei tarvita.
Vuosikymmenien myötä Pekka Kariniemi on oppinut ulosteista paljon muutakin. Kuten sen että 2,5 miljardia ihmistä joutuu tekemään tarpeensa puskiin, ojiin ja jokivarsiin, koska kunnollista käymälää ei ole. Ja sen että kehitysmaissa kuolee yli 800 000 pikkulasta vuosittain ripulitauteihin suurelta osin huonon vessahygienian takia.
Siitä huolimatta länsimainen vesivessa on Kariniemen mielestä yksi maailman järjettömimmistä keksinnöistä.
”Ensin ravinteikas uloste sekoitetaan suureen määrään puhdasta vettä. Sitten se yritetään taas erottaa siitä jätteenpuhdistuslaitoksissa. Lopputuloksena on, että vesistöt joka tapauksessa pilaantuvat ja ravinteet menevät hukkaan.”
Samaan aikaan Aasian ja Afrikan pelloilla on huutava pula fosforista, ja maailman tunnetut fosforikaivokset on nykyvauhdilla koluttu loppuun 50 vuodessa. Eli eloperäinen fosfori pitäisi Kariniemen mukaan saada kiireesti takaisin normaaliin kiertoon.
Suomessa Biolanin kompostoivia huusseja on myyty lähes 200 000. Niistä valmis komposti voidaan nostaa suoraan kukille ja pensaille.
Ympäristökädenjäljen näkökulmasta suomalaisen kompostoivan huussin vieminen maailmalle ja erityisesti kehitysmaihin olisi win-win-win-tapaus.
Jos vaikkapa 500 miljoonaa afrikkalaista ja intialaista saisi edullisesti hankittua kompostoivan huussin, kassavapelloilta ja yrttitarhoista saataisiin kokonaan toisen luokan sato keittotulille. Juomavesi pysyisi puhtaana, kolmannes perheen lapsista ei kuolisi ripuliin vaan selviäisi vahvoina kouluun. Perheen lapsiluku ajan myötä pienenisi.
Ja Suomen Eurassa riittäisi suunnittelijoilla ja tuotannolla työtä vuorokaudet ympäri vuosikymmeniksi eteenpäin.
Vaikeaa. Totta kai. Mutta ei mahdotonta, uskoo Kariniemi.
”Mahdottomat asiat vievät vain vähän enemmän aikaa.”
Huussiasiat ovat vahvasti sidoksissa kulttuuriin ja niihin liittyy paljon tabuja. Siksi Biolan on lähtenyt Intiassa liikkeelle ruokajätteen kompostoinnista. Ensin pitää ymmärtää jotain ravinteiden kierrosta. Kun emännät huomaavat, mikä ero on ravitun ja köyhän kasvimaan välillä, voidaan katse suunnata jo pihan perälle.
Vessapaperia käyttämättömille intialaisille voidaan luoda siihen kulttuuriin sopiva kykkimismalli. Afrikkalaiseen kylään kehitetään pömpeli, joka istuu juuri sen kylän sielunmaisemaan.
Eteneminen vain vaatii kärsivällisyyttä ja sitkeyttä.
”Vastuullisten yritysten pitäisi saada tukea siihen, että ne voivat kehitysmaissa itse pilotoida tuotteitaan, jotka parantavat ympäristöä ja elämänlaatua. Ei siihen tarvita konsulttiyhtiötä”, sanoo Hannamaija Fontell, Biolanin kehitys- ja tuotekehitysjohtaja.
Nyt matka tuotekehittelystä uusille markkinoille on kovin pitkä ja kallis.
Biolan auttaa korjaamaan ympäristön tilaa kompostoreilla. Samaa voi tehdä myös luomumenetelmällä. Silloinkin se voi tarjota bisneksen siemenen.
Yhdysvalloissa sijoituspankki osti preeriaa, joka oli aavikoitumassa, kun biisonilaumat eivät niitä enää laiduntaneet.
”Alueelle tuotiin karjaa, joka tavallaan simuloi biisonilaumaa. Kun lauma laidunsi – söi, märehti ja tuotti lantaa – maa lähti nopeasti palautumaan preeriaksi”, Tuomas Mattila Suomen ympäristökeskuksesta kertoo.
Kun maa oli elpynyt, pankki myi sen voitolla ja osti lisää puoliaavikoitunutta maata ja siirsi karjan sinne.
Maaperän merkitykseen ilmastonmuutoksen torjunnassa on vasta viime aikoina alettu kiinnittää enemmän huomiota. Maaperä sitoo kaksi kertaa enemmän hiiltä kuin ilmakehä, ja se pystyisi sitomaan paljon enemmän kuin nykyään – jos vain olisi kunnossa.
Arvostettu tiedejulkaisu Proceedings of the Royal Society julkisti viime vuonna tutkimuksen, jossa arvioitiin, että jos maapallon laajat rapautuneet maatalousmaat ennallistettaisiin eli palautettaisiin niiden toiminta hiilivarastoina, se voisi palauttaa ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden takaisin esiteollisen ajan tasolle.
”Jos laskelma pitää paikkansa, se lisäisi niin paljon nieluja, että ne sitoisivat käytännössä kaikki ihmisen päästämät hiilidioksidit”, Tuomas Mattila sanoo.
Syväjuurisia, monivuotisia kasveja huonokuntoisille peltomaille. Laidunmaiden ja puoliaavikoiden ennallistamista. Laajoja monimuotoisia nurmikenttiä sinne, missä nyt on vain paljasta maata.
Globaali kädenjälki olisi jo tuntuva.
”Eikä se välttämättä niin ruma näkymä olisi”, Mattila tuumaa.
Kun maataloudessa nykyään yksi ihminen voi hyvinkin päättää useamman tuhannen hehtaarin käyttötavasta, ei muutokseen tarvitsisi edes valjastaa niin suuria joukkoja. Tarvittaisiin vain hallituksia, jotka ymmärtäisivät että tätä kannattaa tukea.
Mahdotonta, sanoo jälleen moni. Tai sitten voisi ajatella Kariniemen tavoin: miksi ei.
Viime kädessä valinnan suunnasta tekee aina ihminen. Oli sitten kyse taajuusmuuttajan hankkimisesta tai kasvimaan perustamisesta.
”Yksilön merkitystä ei pidä väheksyä”, muistuttaa Harvardin yliopiston tutkija, tohtori Gregory Norris, joka on tutkinut ympäristökädenjäljen laskentatapoja. Hän toimi vastaväittäjänä kun Tuomas Mattila väitteli aiheesta syyskuussa tohtoriksi.
”Nyt me ponnistelemme pysyäksemme ympäristöongelmien suhteen mahdollisimman välinpitämättöminä tai kannamme syyllisyyttä sen sijaan että toimisimme positiivisella asenteella ympäristön hyväksi”, Norris sanoo.
Siksi Norris kääntäisi koko kurssin tekoihin, jotka korjaavat planeettaa, suuriin ja pieniin.
”Emme koskaan saa ympäristöjalanjälkeämme nollaan, mutta sitten kun olen alkanut pyöräillä töihin, tiivistänyt ikkunani ja ryhtynyt kasvissyöjäksi, voin laajentaa omaa vaikutustani rohkaisemalla naapureitani, työtovereitani ja ystäviäni lähtemään mukaan samaan.”
Norris muistuttaa, että ihmiset haluavat pohjimmiltaan toimia sosiaalisesti oikein.
”Voimme myös olettaa, että useimmat meistä haluavat jättää tämän planeetan seuraavalle sukupolvelle elinkelpoisena.”
Yrityksissä vipuvartta on vain enemmän, ja niiden kannattaisi Norrisin mielestä jo oman kannattavuutensa takia pysähtyä miettimään asiaa.
Norris kertoo laajasta amerikkalaistutkimuksesta, jossa seurattiin satoja työntekijöitä vuosien ajan ja tutkittiin heidän hyvinvointiaan 12 000 päiväkirjamerkinnän pohjalta.
”Mitä enemmän ihminen koki työssään edistävänsä itselleen tärkeitä asioita, sitä luovempi, tuottavampi ja onnellisempi hän oli”, Norris tiivistää. ”Niin töissä kuin yksityiselämässään.”
Kun työntekijät ovat luovia ja motivoituneita ratkaisemaan ongelmia, yrityksellä on yleensä hyvät tuotteet. Poissaolot työpaikalta ovat vähäisiä.
Niin ABB:llä kuin Biolanilla tämä on jo huomattu. Työtyytyväisyystutkimuksissa yrityksen arvoja ja tuotteita pidettiin tärkeinä. Ihmiset kokivat tekevänsä asioita, joilla oli merkitystä.
Biolanin Hannamaija Fontell kertoo harva se lauantai-ilta saavansa tekstiviestin tai puhelun, kun kollega on keksinyt jonkin luovan ratkaisun.
Tuomas Mattila veisi ajatusta vielä pitemmälle, yksittäisistä yrityksistä valtiotasolle.
”Suomen koko kansainvälisyysstrategia voisi lähteä siitä, miten ratkoa mahdollisimman luovasti maailman suuria ympäristöongelmia. Satsaisimme tuntuvasti juuri sellaisten tuotteiden kehittelyyn ja hakeutuisimme määrätietoisesti niiden markkinoille.”
”Silloin pieni Suomi voisi ympäristökädenjäljeltään olla pieni suurvalta.”
