Eino Murtorinne Kanavassa: Olemme tottuneet ajattelemaan, että kansankirkko pyrkii aidosti ylläpitämään kristillistä perinnettä – mutta ihanne ei aina toteudu
Kirkon hyväksyttävyyden ehdoksi on tullut ajatus, että kansankirkon pitäisi alistua eräänlaiseen yhteiskunnan myötäjuoksijan rooliin. Sanan ja sakramenttien kirkko on näin ohentunut pelkäksi moraalisen sanoman julistajaksi, kirjoitti heinäkuussa 92-vuotiaana kuollut kirkkohistorian emeritusprofessori Eino Murtorinne viimeiseksi jääneessä artikkelissaan.
8
MIN
Teksti on julkaistu alun perin Kanava-lehden kesäkuussa ilmestyneessä 50-vuotisjuhlanumerossa 4/2023. Suomen Kuvalehti julkaisee Kanavassa julkaistuja tekstejä verkossa.
Käsite kansankirkko on kirkollisena ilmiönä saanut eri aikoina varsin erilaisia tulkintoja. Tavallisimmin tätä nimitystä on haluttu käyttää perinteisestä valtiokirkollisesta järjestelmästä poikkeavista kirkoista ja korostaa näin kirkon kansaan nojaavaa luonnetta. Niin sanotut kansankirkot ovat kuitenkin ajasta, paikasta ja tarkoitusperästäkin johtuen saaneet varsin erilaisia vivahteita.
Kun modernin kirkollisen kansallisuusajattelun isänä pidetty saksalainen teologi Friedrich Schleiermacher ylisti kansaansa Napoleonin joukoista saavutetun voiton johdosta, hän päätyi ylistämään siinä yhteydessä kirkon merkitystä kansallista yhteyttä vahvistavana tekijänä. Hän katsoi, että kansankirkko oli omalta osaltaan vaikuttamassa siihen, etteivät kansalaiset kokeneet kaiken keskellä olevansa vain vieraita ja muukalaisia vaan ”pyhien kansalaisia ja Jumalan perheväkeä” ja samalla isänmaastaan riippuvia.
Siinä missä kansankirkko merkitsi Schleiermacherille lähinnä kansayhteisön piirissä vaikuttavaa kirkkokuntaa, joka samalla vahvisti toiminnallaan kansallista yhteyttä ja yhteenkuuluvuutta, käsitys kansankirkosta sai idealismi-romantiikan vaikutuksesta pian tämän jälkeen tulkintoja, joissa kansa sai entistäkin korostuneemman merkityksen. Kansallishengen ja uskonnollisen hengen katsottiin nivoutuvan läheisesti toisiinsa ja kansankirkon ymmärrettiin edustavan myös oman kansansa uskonnollista henkeä.
