Ehdokas Paavo Arhinmäki, miksi viivyttelitte lähtöä presidenttikilpaan?
Paavo Arhinmäki ei alun perin halunnut ehdokkaaksi. Kuva Petri Kaipiainen.
Vasemmistoliitto asetti puheenjohtajansa, kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäen ehdolle tuskallisen jahkailun jälkeen. Puoluehallitus oli alusta asti oman ehdokkaan kannalla. Osa jäsenistä ja kannattajista kuitenkin pähkäili, onko ehdokkaan asettamisessa mieltä. Kampanja nielee rahaa eikä todennäköisesti vie voittoon.
Puoluesihteeri Sirpa Puhakan mukaan puolueaktiivien enemmistön kanta kävi nopeasti selväksi.
”Monet viestittivät, että he eivät voi äänestää ollenkaan, ellei ole omaa ehdokasta.”
Kun oli päädytty ehdokkaan asettamiseen, piti löytää henkilö, joka olisi valmis uhrautumaan puolueen puolesta. Arhinmäki ei aluksi innostunut omasta ehdokkuudestaan. Puhakka mainitsi Ylen Ykkösaamu-ohjelmassa 4. marraskuuta, että puolueessa oli keskusteltu ”kulttuuripersoonan” asettamisesta. Puhakan mielestä ehdokaskaartissa oli ”hyvän naisen mentävä aukko”.
”Ne keskustelut on nyt käyty”, Puhakka kuittaa parin kuukauden takaiset puheensa.
”Puoluevaltuusto on nimennyt Paavo Arhinmäen presidenttiehdokkaaksi.”
Puhakan tarkoittama naispuolinen kulttuuripersoona oli Suomen Kuvalehden tietojen mukaan Suomen kirjailijaliiton puheenjohtaja Tuula-Liina Varis. Vasemmistoliiton kenttä kuitenkin vierasti ajatusta puolueen ulkopuolisesta ehdokkaasta.
Puolue kartoitti myös entisen kansanedustajan ja europarlamentaarikon Outi Ojalan sekä eduskuntaryhmän nykyisen puheenjohtajan Annika Lapintien valmiutta lähteä kilpaan.
Spekulaatioissa välähteli niin ikään 1980-luvulla kaksi presidentinvaalikampanjaa tehneen ex-ministeri Kalevi Kivistön nimi. Yhteydenotot eivät johtaneet puoluejohdon toivomaan lopputulokseen.
SK uutisoi 9. marraskuuta, että Arhinmäki oli luvannut vaihtoehtojen puutteessa ryhtyä ehdokkaaksi. Vasemmistoliiton päätöksentekoprosessin kivuliaisuutta kuvaa, että Arhinmäen erityisavustaja leimasi uutisen ”ankaksi”. Puhakkakin kyseenalaisti tiedon paikkansapitävyyden.
Kaksi viikkoa myöhemmin puoluevaltuusto asetti Arhinmäen ehdokkaaksi.
Myöhästynyt startti
Jotkut vasemmistoliittolaiset harmittelevat Arhinmäen sitkeää vastaanhangoittelua. Heidän mielestään miehen olisi pitänyt ilmoittautua ehdokkaaksi viimeistään kesällä, heti hallituksen muodostamisen jälkeen.
Arhinmäen katsotaan menettäneen jahkailullaan sen etulyöntiaseman, jonka hänen hyvä eduskuntavaalimenestyksensä olisi presidenttikampanjalle tuonut. Yli 17 000 ääntä kerännyt Arhinmäki oli eduskuntavaaleissa Helsingin vaalipiirin äänikuningas. Se oli mainio saavutus huhtikuun persumyrskyssä.
Jo kesällä vihreiden ehdokkaaksi asetetun Haaviston arvioidaan hyötyneen vasemmistoliiton hidastelusta. Arhinmäkeä tukeva toimittaja Outi Popp on surkutellut, että moni kulttuurihenkilö, joka olisi voinut mennä Arhinmäen leiriin, ehti ilmoittautua Pekka Haaviston kannattajaksi.
Jotkut Arhinmäen ja Haaviston välillä arponeista ovat voineet päätyä vihreiden ehdokkaaseen myös siksi, että he arvioivat tällä olevan paremmat mahdollisuudet päästä vaalin toiselle kierrokselle.
”En koe Haavistoa uhkaksi tai kilpailijaksi”, sanoo Arhinmäen kampanjapäällikkönä toimiva Puhakka. ”Arhinmäki on halunnut keskittyä pitkään ensisijaisesti ministerintyöhönsä. Meidän tarkoituksenamme olikin käynnistää kampanja toden teolla vasta vuodenvaihteen jälkeen.”
Arhinmäki näyttää itsekin innostuneen ehdokkuudestaan pikkuhiljaa. Hänelle on kehitetty eri alojen asiantuntijoista koostuvia taustaryhmiä.
Vasemmistoliittolaiset ovat tukeneet kaksissa edellisissä presidentinvaaleissa Tarja Halosta, vaikka tämä ei ole ollut puolueen virallisesti asettama ehdokas. Tällä kertaa ei keskusteltu Sdp:n Paavo Lipposen tukemisesta.
”Osa vasemmistoliittolaista olisi ehkä voinut äänestää Lipposta, mutta eihän hän toisaalta näytä kelpaavan edes kaikille demareille”, Puhakka sanoo. ”Lipponen koetaan kovan talouspolitiikan ajajaksi eikä niinkään sosiaalisesti ajattelevaksi. Meillä on vahva vire, että heikoimmassakin asemassa olevista ihmisistä täytyy pitää huolta. Tätä piirrettä ei meillä liitetä Lipposeen.”
Vasemmistoliitto on perustellut Arhinmäen ehdokkuutta tarpeella tarjota valitsijoille myös vasemmistolainen vaihtoehto. Demareihin suunnattu piikki viestittää Lipposen ”oikeistolaisuutta”.
Natoa vastaan
Vasemmistoliittolaiset laskevat Lipposen synniksi tämän oletetun Nato-myönteisyyden. Arhinmäki vastustaa Suomen Nato-jäsenyyttä. Hän on vaatinut myös suomalaisjoukkojen vetäytymistä Nato-johtoisesta Afganistan-operaatiosta.
Vasemmistoliiton ehdokas on hyökännyt kärkkäästi paitsi Lipposta, myös Haavistoa vastaan. Hän on leimannut molemmat Nato-jäsenyyden myötäilijöiksi. Haavisto letkautti Ylen A-Talk-ohjelmassa marraskuussa, että Arhinmäki haluaa kilpailla siitä, kuka vastustaa Nato-jäsenyyttä oikeaoppisimmin.
Arhinmäki suhtautuu ehdokkaista varauksellisimmin nykyiseen maanpuolustusjärjestelmään. Siviilipalveluksen suorittanut mies kehittäisi yleistä asevelvollisuutta vapaaehtoisuuden suuntaan.
Arhinmäki on sanonut Reserviläinen-lehden kyselyssä, että hänelle on ”jäänyt epäselväksi, mihin vapaaehtoista maanpuolustustyötä tarvitaan”.
”Presidentinvaalit suovat meille mahdollisuuden profiloitua ulko- ja turvallisuuspolitiikassa omalla linjallamme, vaikka hallituspolitiikassa valitettavasti samastumme demareihin”, sanoo eräs vasemmistoliittolainen kyynisesti.
Vasemmistoliitto oli eduskuntavaaleissa viidenneksi suurin puolue. Mielipidemittausten mukaan Arhinmäellä on vaikeuksia selviytyä presidentinvaaleissa samalle sijalle.
Lontoolaista Chelseaa, Tukholman AIK:ta ja Käpylän Palloa sympatisoiva 35-vuotias jalkapallofriikki on Suomen historian nuorin presidenttiehdokas. Hän on puhunut nuorten katukulttuurin, skeittauksen ja graffitien puolesta.
Entisen taistolaiskansanedustajan Esko-Juhani Tennilän eduskunta-avustajana toiminut mies sanoo olevansa sosialisti, ei kommunisti. Kansalaistottelemattomuuden kannattaja on tullut tunnetuksi kymmenien mielenosoitusten järjestäjänä ja osanottajana. Nuorisoradikaali tottui yöpymään putkassa. Itsenäisyyspäivän kutsujen vastaisia protesteja organisoinut mies ei ole kuitenkaan kansanedustajana boikotoinut Linnan vastaanottoja.
Paavo Arhinmäki
- Syntymäaika ja -paikka: 13.12.1976, Helsinki
- Kotipaikka: Helsinki
- Perhe: naimisissa, esikoinen syntyy pian
- Koulutus: valtiotieteiden ylioppilas
- Ura: vasemmistonuorten pj. 2001-2005, kansanedustaja 2007-, vasemmistoliiton 1. varapj. 2007-2009, vasemmistoliiton pj. 2009-, kulttuuri- ja urheiluministeri 2011-
- Keskeiset vaaliteemat: Nato-jäsenyyden vastustus, hyvinvointivaltion, pätkätyöläisten ja syrjäytyneiden puolustaminen, sijoittajavastuu eurokriisin hoidossa, ”yleisvasemmistolaisuus”
Lue muut muut jutut presidenttiehdokkaista ja vaaleista täältä.
Juttu on julkaistu ensimmäistä kertaa Suomen Kuvalehden numerossa 2/2012.