Valtion talonmies syyniin: eduskunta tutkii Senaatti-kiinteistöt

Valtion liikelaitoksen toiminnassa hiertävät erityisesti vuokrankorotukset.

Kansallismuseo
Teksti
Kustaa Hulkko
Julkaistu yli kolme vuotta sitten
Valtion liikelaitos Senaatti-kiinteistöt joutuu järjestyksen kouriin. Eduskunnan tarkastusvaliokunta tekee kohta jo toisen kontrollikäynnin. Edellinen tapahtui toissa vuonna.

Valiokunnan puheenjohtaja Tuija Brax (vihr) sanoo, että helmikuussa alkavat valiokunnan kuulemiset Senaatti-kiinteistöjen toiminnasta ja erityisesti sen vuokrankorotuksista.

Brax allekirjoitti vähän ennen joulua valiokunnan kirjelmän valtiovarainministeriölle. Kirje sisälsi kysymyksiä Senaatti-kiinteistöjen toiminnasta. Valtiovarainministeriö oli niiden osoitteena, koska liikelaitos toimii ministeriön alaisuudessa ja tekee mitä ministeriö käskee.

Senaatti-kiinteistöt on valtion talonmies ja isännöitsijä: ministeriöiden, virastojen, puolustusvoimien, vankiloiden ja museoiden toimitilojen vuokranantaja.

Sillä on hoidossaan 10 800 kiinteistöä, joiden tasearvo nousee 4,6 miljardiin euroon. Rakennusten skaala on laaja: Valtioneuvoston linnasta ja Kiasmasta Aavasaksan entiseen tulliasemaan ja Ilomantsin virastotaloon asti.

Sen 4,6 miljardin euron tase edustaa samaa raskasta sarjaa kuin eläkevakuuttaja Varman, joka on Suomen suurin kiinteistösijoittaja.

Senaatti-kiinteistöjen historia alkoi vuonna 1995. Silloin perustettiin valtion kiinteistölaitos, josta myöhemmin tuli Senaatti-kiinteistöt. Aikaisemmin rakennushallitus oli omistanut ja hoitanut suurta osaa valtion kiinteistöistä. Nyt liikelaitos otti omistajan roolin, mutta korjaukset ja siivous ostettiin ulkopuolelta.

Toimitilojen käytön tehostamiseksi luotiin uusi vuokrajärjestelmä, joka matki todellisia vuokrasuhteita. Virasto maksoi käyttämästään rakennuspääomasta vuokraa, jonka valtio hyvitti virastolle budjetin kautta.

Myöhemmin valtio keskitti lähes kaikki kiinteistönsä Senaatti-kiinteistöille, joka otti haltuunsa myös varuskunnat ja vankilat.

Liikelaitoksen uusin aluevaltaus oli se, että se otti haltuunsa Museoviraston kiinteistöt kuten Kansallismuseon, Turun linnan ja Olavinlinnan.

 

Senaatti-kiinteistöjen olemassaolo on tapana oikeuttaa sillä, että laitoksen avulla vuokralainen voi ulkoistaa tilahuolensa ammattilaisille ja keskittyä ydintoimintaansa.

Tavoitteena on ”kustannustehokkuus” ja valtion ”kokonaisetu”.

Valtion uuden ”toimitilastrategian” mukaan työntekijää kohti on tarkoitus varata lähivuosina uudisrakennuksissa 15 neliömetriä. Se merkitsee henkeä kohti varatun tilan puolittamista.

Ministeriö on asettanut tavoitteen, jonka mukaan vuokratilojen pääoma tuottaisi Senaatti-kiinteistöille keskimäärin seitsemän prosenttia vuodessa.

”Seitsemän prosenttia on kova tavoite, jos sitä vertaa markkinoilla toimivien kiinteistösijoittajien tavoitteisiin”, Brax sanoo.

Käytännössä pääoman tuotto on jäänyt pienemmäksi, kolmesta viiteen prosenttiin. Liikelaitos investoi 560 miljoonan euron vuokratuotoista rakennuksiin parisataa miljoonaa euroa vuodessa.

Toissa vuonna sen voitosta tuloutettiin valtiovarainministeriölle 130 miljoonaa euroa ja viime vuonna 31 miljoonaa euroa.

Eduskunnassa on ihmetelty, miksi valtio siirtää tällä tavoin rahaa taskusta toiseen ja ”rosvoaa” omia virastojaan ja laitoksiaan.

 

Tuija Braxin mukaan Senaatti-kiinteistöjen perimän vuokran nousu voi käytännössä merkitä sitä, että valtionviraston tai laitoksen on pakko leikata muita menojaan.

Tilanne on toinen, kun palkkamenot nousevat. Jos työehtosopimus nostaa palkkoja vaikkapa kaksi prosenttia, korotukset katetaan budjetissa.

”Vuokrankorotukset katetaan harvoin kokonaan. Niitä eduskunta ei näe”, Brax sanoo.

Senaatti-kiinteistöjen vuokrankorotuksiin voi siis liittyä suuri periaatteellinen ongelma: tosiasiallisia leikkauksia tehdään piilossa kansanedustajilta, mikä ei ole sopusoinnussa eduskunnan budjettivallan kanssa.

Braxin mielestä hallituksen pitäisi kertoa budjettiesityksessä, jos se haluaa karsia virastojen tai ministeriöiden toimitilakustannuksia.

Senaatti-kiinteistöt sanoo perustavansa tilavuokrat ”markkinahintoihin”.

Brax sanoo, ettei hän vastusta kiinteistöjen käytön järkeistämistä ja kustannusten läpinäkyvyyttä.

Markkinaehtoisuuden logiikka kuitenkin horjuu hänen mukaansa esimerkiksi silloin, kun on kysymys vankila- tai varuskuntakiinteistöistä. ”On erikoistoimitiloja, joille ei ole markkinahintoja.”

Kansanedustajien lisäksi myös media kyseenalaistaa Senaatti-kiinteistöjen toimintaa.

Konnunsuon vankila lakkautettiin vuonna 2011. Senaatti-kiinteistöt myi Konnunsuon vankilakiinteistön kiinteistösijoittaja Royal Houselle. Kauppahinta oli 1,8 miljoonaa euroa.

Sen jälkeen se edisti aktiivisesti vuokralaisen löytämistä sijoittajan ostamiin tiloihin. Tulos oli se, että valtio palasi Konnunsuolle – vuokralaisena. Maahanmuuttajien vastaanottokeskuksen vuosivuokraksi sovittiin 660 000 euroa.

Uusi omistaja siis rahastaa vuokraa, jolla se maksaa ostohinnan alle kolmessa vuodessa. Lisäksi se myi vankilan maat eteenpäin 2,2 miljoonan euron hinnalla.

Iltalehdessä KHT-tilintarkastaja Pauli Vahtera kysyi, oliko järjestely veronmaksajan edun mukainen.

Myös tyytymättömät vuokralaiset kritisoivat vuokraisäntänsä toimintaa.

Pitkillä vuokrasopimuksilla Senaatti-kiinteistöt estää vuokralaisen lähdön, vaikka tälle olisi markkinoilla tarjolla edullisempi tila.

Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksella (MTT) on ollut Jokioisilla käytössään kuusi toimistotaloa. Tarvetta on kuitenkin ollut vain neljään ja puoleen rakennukseen, koska MTT on vähentänyt henkilöstöään.

Myös autiosta toimitilasta pitää maksaa vuokraa. MTT:n johtokunnan puheenjohtaja Esko Lindstedt kertoi Suomenmaalle, että viime vuonna keskuksen kaikista tilakustannuksista kymmenesosa – 450 000 euroa – maksettiin tyhjistä huoneista.

Tutkimuskeskuksen oli pakko irtisanoa lisää työntekijöitään selviytyäkseen vuokristaan, jotka MTT:n mukaan ylittävät roimasti paikkakunnan markkinahinnat.

Brax ihmettelee, miksi Senaatti-kiinteistöt ei vuokraa vapautuneita tiloja ulos markkinahintaan, jotta niihin saataisiin uusia vuokralaisia.

 

Senaatti-kiinteistöt myy sellaiset kohteet, joita valtio ei tarvitse tai joita ei muuten pidetä tärkeinä.

Myyntilistalla on nyt 46 kohdetta. Mukana on arvokiinteistöjä kuten Eliel Saarisen suunnittelema Marmoripalatsi Helsingin Kaivopuistossa. Senaatti-kiinteistöt pyytää siitä 15–25 miljoonaa euroa.

Viime vuoden alussa se alkoi myydä lakkautettavien varuskuntien kiinteistöjä eri puolilla Suomea.

Niihin kuuluvat esimerkiksi Pohjois-Karjalan Prikaatin Kontioranta, Pioneerirykmentin Keuruu ja Kotkan rannikkopataljoonan Kirkonmaa ja Rankki.

Kontioranta löysi ostajan viime vuoden lopulla. 158 hehtaarin alueella sijaitsee viisi kasarmitaloa ja viisikymmentä muuta rakennusta, uimahalli, ravintola, korjaamo ja terveysasema. Rakennusten bruttopinta-ala on 52 000 neliömetriä.

Myynti toi esiin Kontiorannan käyvän hinnan: rakennusyritys Mestarinikkarit Oy maksoi siitä 1,1 miljoonaa euroa.

Todennäköisesti varuskunta-alueen pääoma-arvo, jonka mukaan Senaatti-kiinteistöt on perinyt armeijalta vuokraa, on ollut tuntuvasti korkeampi kuin kyseinen markkinahinta.

 

Vuodenvaihteessa Senaatti-kiinteistöt otti haltuunsa Museoviraston kiinteistöt.

Museoväki, etunenässä Museoliiton pääsihteeri Kimmo Levä, suhtautuu uuteen vuokraisäntään skeptisesti.

Valtio kasvattaa museoiden kiinteistöbudjettia 13 miljoonaa euroa. Levä kuitenkin epäilee, että Senaatti-kiinteistöt nostaa vuokria ajan mittaan täyttääkseen tulostavoitteensa.

Museorakennusten pääoma-arvot hinnoitellaan samalla tavoin kuin valtion muidenkin kiinteistöjen.

”Kuinka järkevää on määritellä vaikkapa Turun linnan markkina-arvo?” Levä kysyi blogissaan.

Siirtoa valmistellut opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmä jakoi kohteet tärkeisiin ja vähemmän tärkeisiin kohteisiin. Jälkimmäiset valtio varautuu myymään.

Yksi niistä on Kotkaniemi, presidentti Pehr Evind Svinhufvudin kotitalo Luumäellä. Valtion käyttämä kiinteistöarvioija laski, että Kotkaniemen myyntiarvo olisi 400 000 euroa.

Tuurin kyläkauppias Vesa Keskinen tarjosi kesällä 2013 miljoona euroa Kotkaniemestä.

”Markkinat arvioivat Vesa Keskisen suulla arvon olevan yli kaksinkertainen”, Levä kirjoitti. ”Luontevaa on päätellä, että muutkin annetut markkina-arvot ovat vähintään vastaavasti pöpelikössä.”

 

Valtiovarainministerit puolustavat puoluekannasta riippumatta järjestelmällisesti Senaatti-kiinteistöjen toimintatapoja.

Esimerkiksi valtiovarainministeri Jutta Urpilainen (sd) on todennut eduskunnassa, että Senaatti-kiinteistöjen vuokrahinnoittelu vastaa sille asetettuja tavoitteita.

Urpilaisen mukaan Senaatti-kiinteistöjen toiminnan pitää olla kannattavaa jo liikelaitoslain mukaan. Hän arvioi, että liikelaitos toimii läpinäkyvästi.

Vuokrien tuottovaatimuksen alentaminen heikentäisi valtiovarainministerin mielestä laitoksen kykyä ylläpitää toimitiloja ja toisaalta asiakasvirastojen kannustimia tehostaa toimintaansa.

Jari Sarjo aloitti työnsä Senaatti-kiinteistöjen toimitusjohtajana toukokuun alussa 2012. Aikaisemmin hän toimi Lassila & Tikanojan toimitusjohtajana.

Senaatti-kiinteistöihin liittyvä kuohunta oli hänelle yllätys. ”Meihin liittyy yllättävän paljon vääriä tietoja ja politiikkaa. Olemme joutuneet altavastaajaksi ja poliittisen painostuksen kohteeksi.”

Osaa liikelaitokseen kohdistuvasta kritiikistä Sarjo ei kommentoi, koska se liittyy hänen edeltäjänsä kauteen.

Hänen mukaansa Senaatti-kiinteistöt on tehnyt merkittäviä investointeja Jokioisiin, joten sillä on ollut hyvä syy pitää kiinni MTT:n vuokrasopimuksesta.

Kuitenkin Senaatti-kiinteistöt on Sarjon mukaan äsken sopinut MTT:n kanssa vuokraehtojen lieventämisestä. SK