
C-kasetti – vinyylin ”karvalakkiversio”
Jotkut käyttävät käteviksi kokemiaan kasetteja yhä.
Useimmat 1970- ja 1980-lukujen nuoret nauhoittivat suosikkikappaleitaan radiosta C-kasetille. Niin teki myös nykyään populaarimusiikin tutkimuksen professorina työskentelevä Heikki Uimonen.
”Suhteeni kasettiin on poikkeuksellisen lämmin ja pitkäkestoinen. Ensimmäiset kasetit tuli ostettua 70-luvun alussa, kun perheeseen hankittiin Philipsin nauhoittava kasettisoitin. Mutta tein kokoelmakasetteja cd-levyiltä vielä 90-luvun puolella”, Uimonen muistelee.
1970-luvulla C-kaseteista tuli joka perheen kulutustavaraa. Niiden myynti Suomessa oli huipussaan vuonna 1988. Kasettia ei koskaan ajettu alas samalla tavoin kuin vinyylilevylle tehtiin, vaan suosio hiipui itsekseen teknologisen kehityksen myötä.
Myös radion toimintalogiikan muutos vaikutti asiaan. Ennen kaupallisten radioiden läpilyöntiä yksi radion tehtävistä oli esitellä musiikkia monipuolisesti. Nyt samat biisit soivat jatkuvasti.
Kaikesta huolimatta jotkut käyttävät käteviksi kokemiaan kasetteja yhä.
Älä suotta jätä juttua kesken
Tilaa Suomen Kuvalehti
Katso kaikki tilausvaihtoehdotOletko jo tilaaja?