Brysselin metroisku: Suomalainen matkusti viereisessä vaunussa – ”Pommi räjähti, putosin raiteille”
ESSEE: Pommi on pommi Brysselissä ja suomalaisen vastaanottokeskuksen pihalla, kirjoittaa professori Harri Veivo.
Olin viereisessä vaunussa, kun pommi räjähti. Näkökenttä leimahti täyteen oranssia. Ovi johon nojasin aukesi paineen voimasta. Putosin raiteille. Tajusin voivani jäädä toisesta suunnasta tulevan junan alle. Harppasin raiteiden poikki, kiipesin laiturille ja juoksin ulos.
Meitä oli käytävässä neljä viisi ihmistä. Kaikki hengissä. Kaikki onnekkaita. Luulen sanoneeni rinnallani juosseelle naiselle jotakin, en muista mitä.
Ulkona vastaan tuli läheisen viraston vahtimestareita. Sain ensiapua rakennuksen aulassa, sitten meidät ohjattiin peremmälle. Istuin pienessä ryhmässä. Kaikki olivat hiljaa. Vastapäätä istui mies, jolla oli side pään ympärillä ja housun puntit riekaleina. Hän näppäili rauhallisesti puhelintaan.
Sitten meidät vietiin aulan läpi ambulanssiin. Aulassa oli kuolevia ihmisia. Istuin ambulanssin etupenkille. Se ajoi sireenit päällä kaupungin läpi. Sairaalassa päähäni ommeltiin neljä tikkia. Minut tutkittiin tarkoin, verikoe, ruumiin skannaus, lisähappea. Diagnoosi: tärykalvot repeytyneet, oikea sisäkorva vaurioitunut, mustelmia kautta vartalon, tukka palanut karrelle, haavoja kasvoissa.
Olin kotona kahden maissa, viisi tuntia räjähdyksen jälkeen.
