Ässä-rykmentti soti talvisotansa oikein – ”kaverin henki on minusta kiinni ja minun kaverista”
SK:n arkistoista: Helsinkiläisten työläispoikien isänmaallisuutta epäiltiin. Väärin epäilty.
Kostja kieltäytyy. Nyt ei enää. Liike pysähtyy. Tästä ei kyllä enää selvitä, kuljettaja sanoo. Venäläinen ystävämme on oikeassa, on tosiasioiden tunnustamisen hetki.
Tie Kuolemajärven kirkolta Johannekseen, Nypykän eteentyönnetyn tukikohdan läpi, on ollut kelpokulkuinen, mutta sen pohjoiseen haarautuvalle Hatjalahdenjärven länsipuoliselle tielle käännyttäessä ajouran profiili jyrkkenee samalla kun se metsäytyy.
Yöpakkaset eivät ole vielä tampanneet uraa kantavaksi. Suovesien tielle nousseet purskeet ovat jäässä, mutta plutakoiden syvällisyydestä ei ole tietoa. Vääntyneen tien harjanteiden korkeus on jo sinällään tyssäävä.
Ryhmä jalkautuu. Oikealle kaartuva tienpohja löytyy siitä, missä kartta sen kertoo olevan. Muu onkin yhtä metsänhoidollista ryvästymää. Se antaa silmiinpistävän aiheen keskustella Ollin kanssa puutullien talouspoliittisekologisideologisista jännitteistä.
Göran sanoo käyvänsä tiedustelemassa. Suunta on kyllä oikea, Makkarakukkula ei ole kaukana, mutta maasto on haasteellisen sulkeutunut.
