Asiantuntijat kaipaavat joustoa työaikoihin: henkilöstö pitäisi ottaa mukaan ideoimaan, miten työaikaa voi käyttää fiksummin

Jäykät asenteet ja vahva kokoaikatyön kulttuuri rajoittavat työaikakokeiluja Suomessa. Tutkijat kehottavat miettimään työaikamalleja yrityskohtaisesti.

työaika
Teksti
Silja Lanas Cavada

Isossa-Britanniassa toteutettiin vastikään laaja nelipäiväisen työviikon kokeilu. Tulokset olivat aseistariisuvia: työstressi väheni, työuupumus aleni, työhyvinvointi lisääntyi – ja tuottavuus jopa kasvoi.

Uutta on se, että kokeilu toteutettiin yksityisissä pk-yrityksissä, joissa tuottavuutta voitiin helpommin mitata liikevaihtona ja henkilöstön vaihtuvuuden avulla, sanoo Työterveyslaitoksen työaikojen ja terveyden tutkimusprofessori Mikko Härmä.

Kokeiluun osallistui 61 yksityistä yritystä. Suuri osa niistä oli tietotyöpainotteisia. Jokainen yritys sai miettiä omat keinonsa työajan lyhentämiseen. Keinoja löytyi lopulta muitakin kuin nelipäiväinen työviikko.

Työntekijöiden työviikko lyheni keskimäärin neljällä tunnilla. Se oli keskimäärin 34 viikkotyötuntia, hiukan vähemmän kuin alkuperäinen tavoite. Mukana oli yhteensä 2 900 työntekijää.

Kokeilun hyvästä onnistumisesta kertonee se, että kolmasosa mukana olleista yrityksistä aikoo siirtyä Britanniassa pysyvästi lyhennettyyn työviikkoon.

Britannian työaikakokeilu herätti Suomessa kiivaan keskustelun siitä, olisiko työajan lyhentäminen Suomessa realistista vai täysin utopistista.

Vastapuolet poteroituivat omiin linnakkeisiinsa. Oikeisto, työnantajapuoli ja monet ekonomistit asettuivat vastaan, vasemmisto ja ay-liike liputtivat puolesta. Myös Britanniassa nelipäiväinen työviikko on saanut tukea erityisesti työväenpuolueesta.

Vaikka kansainvälisissä työaikakokeiluissa on saatu järjestäen hyviä, jopa erinomaisia tuloksia, Suomessa asenteet työajan lyhentämistä kohtaan ovat muuttuneet hitaasti ja työajat pysyneet suhteellisen vaihtoehdottomina.