Filmihullun dilemma
Arvio: Sinut on nähty -teoksessa katsotaan elokuvia ja elokuvien katsetta.
”Minulla on nyt nämä uudet silmälasit ja liimasin ne vahingossa päähäni superliimalla, ja jos yritän irrottaa niitä, pääni repeää”, Anu Silfverberg tuskailee.
Teoksessa Sinut on nähty katsotaan elokuvia ja elokuvien katsetta. Tarinoiden naisilla on ollut objektin osa varsinkin kirjoittajan nuoruudessa. Eriarvoisuuden oivaltaminen tekee filmihullulle kipeää.
Silfverbergin pitkää esseeproosaa on taivaallista lukea. Yksityisen ja yleisen vaihtelu, rytmi, sananvalinnat – kaikki osuu kohdalleen. Omien tärkeiden katsomiskokemusten, tyttöjen fanikulttuurin ja ohjaaja Krzysztof Kieślowskin naiskuvan analyysi on rikasta ja railakasta.
Paikoin huomiot jäävät sutkautusmaisiksi: Rey on parempi hahmo kuin alkuperäisen Tähtien sota -trilogian Leia, koska hän ”saa pitää vaatteet päällään”, vaikka tuore naissankari tuntuu kirjoitetun lähinnä kaupallisen iskulausefeminismin tarpeisiin.
Silfverbergin mukaan on tärkeää huomata ero hahmojen esineellistävän katseen ja teoksen sanoman välillä, mutta kirjassa eroa ei aina tehdä.
Eikö The Affair ainakin yritä käsitellä katseen valtaa? Ja eikö Jedin paluun kohtaus kultaisine bikineineen nimenomaan kommentoi miehistä katsetta? Nainenhan selättää ällön ahdistelijansa itse. Miessankarikin on läsnä – näkönsä menettäneenä.
Tulkintojen kanssa voi väitellä, ja ilokseen väitteleekin. Ongelma on silti todellinen, ja työsarkaa riittää: ”Sitä luulisi, että asiat muuttuisivat joiltain osin hieman nopeammin.”
Siksi en näe syytä sille anteeksipyytelevälle sävylle, joka Silfverbergin tekstissä paikoin on. Ellei pahoittelu koske feminismin reaktiivisuutta: miehet tekevät asioita ja naiset kertovat, mikä meni pieleen.
Onneksi tekijäkunta ja tarjonta ovat nykyisin entistä monimuotoisempia. Silfverberg nauttii Frozen-elokuvien tyttöhahmoista ja suoratoistopalveluiden sarjoista. Suunta jatkukoon.
Anu Silfverberg: Sinut on nähty. 244 s. Teos, 2020.