Arkkipiispa pyysi homoilta anteeksi – näin kommentoivat muut piispat
Oulun Samuel Salmi: ”Anteeksipyyntöä ei voi tulkita sukupuolineutraalin avioliittolain kirittämispuheenvuoroksi.”
Arkkipiispa Kari Mäkinen pyysi anteeksi kirkon julmaa käytöstä seksuaalivähemmistöjä kohtaan. Hän puhui Suomi Areenan avajaisissa Porissa 14. heinäkuuta.
Arkkipiispan mukaan seksuaalivähemmistöihin kohdistuva julmuus näkyy vaikenemisena, ohikatsomisena ja torjumisena. Hän toivoo, että anteeksipyyntö saa tukea muuallakin kuin kirkossa.
Mäkisen kiertelemätöntä ja yksiselitteistä vetoomusta on sekä juhlittu että vieroksuttu.
Suomen Kuvalehti kysyi luterilaisen kirkon muilta piispoilta kommentteja arkkipiispan keskustelunavaukseen. SK tavoitti yhdeksästä piispasta seitsemän. He kommentoivat sähköpostitse.
Oulun piispa Samuel Salmi:
”Arkkipiispa Kari Mäkisen esittämä anteeksipyyntö on hänen henkilökohtainen puheenvuoronsa yhteiskunnallisessa ja kirkollisessa keskustelussa ihmisarvon ja keskinäisen kunnioituksen puolesta. Kun tapahtuu ihmisarvon loukkauksia, on pyrittävä sovintoon. Silloin anteeksipyytäminen ja anteeksisaaminen ovat keskeisiä tekijöitä tasapainoisen kehityksen kannalta ihmisten välisissä suhteissa.
Suomen ev.lut. kirkko on ilmaissut tahtonsa näissä kysymyksissä selkeästi piispainkokouksen kannanotoissa 2010 sekä sitä seuranneessa kirkolliskokouksessa. Neljän miljoonan jäsenen kirkossa suhtautuminen seksuaalivähemmistöihin on ollut liikettä kohti ymmärtämystä ja varauksetonta ihmisarvon kunnioitusta. Ilmauksena tästä prosessista kirkko on hyväksynyt parisuhteensa rekisteröineitten kanssa ja heidän puolestaan rukoilemisen.
Kannanotoillaan Suomen ev.lut. kirkko ei ole muuttanut linjaansa avioliittonäkemykseen, joka edelleen on miehen ja naisen välinen liitto. Anteeksipyyntöä ei voi tulkita sukupuolineutraalin avioliittolain kirittämispuheenvuoroksi ottaen huomioon sen, mitä kirkko on avioliitosta jo sanonut.
Julkisuudessa on tuoreeltaan valtiovallan edustajienkin taholta ehditty viitata anteeksipyynnön merkitykseen eduskunnassa vireillä olevan avioliittolakia koskevan kansalaisaloitteen käsittelyssä. Tästä syystä on anteeksipyyntöön esitetyssä muodossa rakentunut kirkon kannanilmaisujen näkökulmasta merkittäväkin ongelma.”
Kuopion piispa Jari Jolkkonen:
”Kirkko on yhteisissä päätöksissään johdonmukaisesti puolustanut kahta periaatetta, jokaisen ihmisarvon kunnioittamista ja avioliittoa yhden miehen ja naisen välisenä. Nämä vakaumukset nousevat kirkon omasta uskonkäsityksestä ja heijastuvat myös kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa. Aina ei ihanteiden mukaan ole osattu elää. Arkkipiispan anteeksipyyntö on paikallaan ja sopii yhteen kirkon päätösten kanssa.”
Espoon piispa Tapio Luoma:
”Arkkipiispa Mäkisen puheen näen olevan linjassa sen kanssa, mitä kirkolliskokous päätti hyväksyessään rukouksen parisuhteensa rekisteröineiden puolesta ja heidän kanssaan syksyllä 2010. Kirkolliskokouksen perustevaliokunta totesi tuolloin yksiselitteisesti, että ’homoseksuaalien tarkoituksellinen loukkaaminen sanoin tai teoin on vastoin lähimmäisenrakkauden periaatetta. Kaikkia ihmisiä tulee kohdella kunnioittavasti ja heihin tulee suhtautua avoimesti ilman leimaamista tai eristämistä.’
Näen arkipiispan kutsun anteeksipyyntöön nousevan tästä ajattelusta, johon itsekin voin yhtyä. Arkkipiispa minusta myös painotti, että kirkko ei ole yhteiskunnasta irrallinen yksikkö vaan sen oleellinen osa. Aivan ennen muuta arkkipiispa minusta kutsui jatkamaan keskustelua keskinäisen kunnioituksen hengessä, sillä sitä tarvitaan, olkoon avioliittolain tulevaisuus millainen hyvänsä.”
Mikkelin piispa Seppo Häkkinen:
”Kirkko on päätöksillään asettunut puolustamaan sekä kaikkien ihmisarvoa että avioliittoa miehen ja naisen välisenä.
Piispainkokous on todennut 2010, että ’Kirkko liittyy käsitykseen kaikkien ihmisten ihmisarvosta. Kristillisessä uskossa ihmisarvo perustuu siihen vakaumukseen, että ihminen on luotu Jumalan kuvaksi. Täysi ihmisyys ei riipu yhteiskunnallisesta asemasta, saavutuksista, hyödyllisyydestä, rodusta, ei myöskään sukupuolisesta suuntautumisesta tai perhemuodosta. Jokaisella ihmisellä on arvo ja häntä on kohdeltava inhimillisesti, koska hän on Jumalan luoma.’
Kirkolliskokous on hyväksyessään perustevaliokunnan mietinnön 4/2010 lausunut kantanaan, että ’täysi ihmisyys ei riipu yhteiskunnallisesta asemasta, saavutuksista, hyödyllisyydestä, rodusta eikä myöskään seksuaalisesta suuntautumisesta tai perhemuodosta. Jokaisella ihmisellä on arvo ja häntä on kohdeltava inhimillisesti, koska hän on Jumalan luoma. Yhtäläisesti kirkko pitää kaikkia ihmisiä synnin alle joutuneina ja Kristuksen lunastustyötä tarvitsevina, ja kutsuu kaikkia hengelliseen yhteyteensä. Kirkossa on tilaa perheille, yksineläville ja eronneille, seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta. Kirkko ja yksittäiset kristityt eivät ole aina kyenneet toteuttamaan lähimmäisenrakkauden vaatimusta, eivät myöskään suhtautumisessaan homoseksuaaleihin. Perustevaliokunta korostaa, että homoseksuaalien tarkoituksellinen loukkaaminen sanoin tai teoin on vastoin lähimmäisenrakkauden periaatetta. Kaikkia ihmisiä tulee kohdella kunnioittavasti ja heihin tulee suhtautua avoimesti ilman leimaamista tai eristämistä.’
Kuten kirkolliskokouksen kannanotossa todetaan, kirkko ja yksittäiset kristityt eivät ole aina kyenneet toteuttamaan lähimmäisenrakkauden vaatimusta suhtautumisessaan homoseksuaaleihin. Tämän vuoksi on aivan aiheellista pyytää anteeksi silloin, kun on toimittu väärin. Samalla on syytä huomata, ettei tämä muuta kirkon kantaa avioliittoon. Kirkolla on selkeä ja tuore sekä kirkolliskokouksen, piispainkokouksen että kirkkohallituksen kanta avioliitosta miehen ja naisen välisenä liittona.”
Turun piispa Kaarlo Kalliala:
”Kollektiivisissa anteeksipyynnöissä on aina tietyt ongelmansa: keitä ovat anteeksipyytäjät ja anteeksiantajat ja kuka voi puhua kenenkin nimissä? Tämä korostuu, kun pyydetään anteeksi myös tai erityisesti menneiden sukupolvien puolesta.
Tämä ei kuitenkaan ole tässä ollenkaan keskeistä, vaan se, että aivan selvästi Suomessa on suhtauduttu nurjasti, vähätellen tai jopa halveksien ihmisiin heidän sukupuolisen identiteettinsä vuoksi. Kirkko instituutiona tai kristityt ryhmänä eivät ole olleet tästä vapaita.
Yleinen anteeksipyyntö on kuin onkin hyvä tapa osoittaa kattavaa katumusta ja tehdä laajaa parannusta. Eikä ole yhtään haitaksi, jos alkaa ylipäätään suhtautua kunnioitavasti ihmisiin, jotka ovat erilaisia kuin itse.
Kun omaakin näköä pyrkivät erilaiset hirret sumentamaan, anteeksipyyntöön voi hyvin yhtyä.”
Tampereen piispa Matti Repo:
”Arkkipiispan puhe oli hieno keskustelunavaus siitä, mitä on lähimmäisyys. Puheessa oli voimakas Jeesuksen käyttämä kielikuva hirrestä omassa silmässä. Sellainen estää näkemästä ihmistä lähimmäisenä ja tekee hänestä jonkinlaisen kohteen, johon ’suhtautua’ joko torjuvasti tai suvaitsevasti.
Arkkipiispa hienosti muistutti, että näin voidaan pyrkiä osoittamaan omaa periaatteellisuutta kahdella vastakkaisella tavalla, mutta aina yhtä lailla toista ihmistä yläviistosta katsoen. Tässä ylimielisessä välineellistämisessä on anteeksipyynnön paikka riippumatta siitä, mitä kantaa edustaa suhteessa avioliittolakiin.
Olen selannut lukemattomia kommentteja ja pääkirjoituksia arkkipiispan puheen jälkeen, mutta tuskin yhtään, jossa olisi tätä siihen sisältynyttä tärkeää näkökulmaa tuotu esiin.”
Porvoon piispa Björn Vikström:
”Minusta se oli paikallaan. Annan sille täyden tukeni.
Arkkipiispan esittämä kanta on minusta osoitus siitä, että kirkossa tänään hyväksymme sen tosiasian, että kirkkomme jäsenistön ja työntekijöiden joukossa on seksuaalivähemmistöjen edustajia, ja niiden vuosien kuluessa saama kohtelu on monesti ikävä kyllä ollut syvästi loukkaava. Samalla meidän täytyy pitää mielessä, että arkkipiispan kannanotto ei poista niitä ristiriitoja, joita kysymys erilaisista seksuaalisista suuntautuneisuuksista aiheuttaa kirkon sisällä.
Kirkon päättävissä elimissä on hyvinkin erilaisia kantoja edustettuina, joten keskustelu tulee varmasti jatkumaan. Yksinkertaistaen voi sanoa, että ääripäät edustavat yhtäältä ne, jotka katsovat asiaa vain Raamatun yksittäisten tuomitsevien jakeitten ja kirkon perinteisen kannan näkökulmasta, ja toisaalta ne, jotka näkevät asian pelkästään yhteiskunnallisena tasa-arvokysymyksenä.
Ensimmäinen ryhmittymä muodostaa maailmankatsomuksensa ja ihmiskäsityksensä teoreettisen teologisen pohdiskelun kautta, ottamatta huomioon ne ihmiset jotka syystä tai toisesta eivät sovi tai mahdu tähän oppirakennelmaan – ainoa ohje heille on, että heidän pitää tehdä parannus ja muuttua heteroseksuaalisen enemmistön kaltaiseksi, jos he haluavat elää Jumalan tahdon mukaisesti.
Jälkimmäinen ryhmittymä, taas, lähtee liikkeelle tämän päivän ihmisten kokemuksista, ja sen edustajat eivät koe, että Raamatun vuosituhansia vanhat käskyt olisivat ajankohtaisia enää nykypäivän maailmassa, koska tietomme ja käsityksemme homoseksuaalisuudesta on muuttunut niin paljon. Näiden pelkistettyjen ääripäiden välissä on suuri joukko kirkkomme jäseniä – johon itse koen kuuluvani: me, jotka yritämme löytää välittävän aseman, jossa otamme huomioon sekä elävien ihmisten kokemukset seksuaalisesta suuntautuneisuudestaan että Raamatussa ilmaistut neuvot hyvästä ja kestävästä parisuhteesta.
Tämäkin ryhmittymä on heterogeeninen, ja saatamme päätyä erilaisiin konkreettisiin päätelmiin siitä, miten ihmisten kokemukset ja kirkon perinne pitää sovittaa yhteen esimerkiksi koskien avioliittokäsitystä ja rekisteröityjen parisuhteiden siunaamista.
Tällainen välittävä kanta ei merkitse, että kaikki olisi suhteellista raamatuntulkinnassa: kyse on sitä, mikä on muuttumatonta ja mikä Raamatussa on seuraus kirjoittajien kuulumisesta tiettyyn kulttuuriin. Minusta Jeesus antoi kuitenkin hyviä esimerkkejä tällaisesta välittävästä (sanan kaikissa merkityksissä) asennoitumisesta: hän näki ja kuunteli kohtaamaansa ihmiset heidän elämäntilanteissaan ja tarpeissaan, ja sovitti tilanteeseen Raamatun opetusta heidän parastaan ajatellen sekä hengellisessä että ruumiillisessa mielessä.
Tämä viimeinen lause meni ehkä saarnaamisen puolelle, mutta se tulee papille ja piispalle luonnostaan, näköjään jopa kesälomalla…”
Juttu julkaistu 17.7. klo 7.30, juttua muokattu 17.7. klo 9.47: lisätty tieto, että Mäkinen puhui Suomi Areenan avajaisissa 14. heinäkuuta.