Alpeilla lumiraja pakenee ja hiihtokeskuksia uhkaa jopa sulkeminen – Suomen rinteissä vaikeudet pienempiä
Ilmastonmuutos on pakottanut keskukset investoimaan yhä tehokkaampiin lumitykkeihin. Aina nekään eivät auta.
Pimeät, märät ja vähälumiset talvet uhkaavat hiihtokeskuksia.
Tänä vuonna hiihtolomia on Suomessa vietetty aurinkoisessa ja purevassa pakkaskelissä, mutta talven tuloa saatiin odottaa Etelä-Suomessa pitkälle tammikuuhun. Tutkimusten mukaan tähän joudutaan tulevaisuudessa tottumaan.
”Talvet alkavat entistä myöhemmin ja päättyvät aikaisemmin”, sanoo Antti Mäkelä Ilmatieteen laitokselta.
2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen keskilämpötila on lähes puoli astetta korkeampi kuin 1960- ja 1990-lukujen välisellä jaksolla. Kuluvan vuosikymmenen vertailujakso on vielä keskeneräinen, mutta mittaukset viittaavat lämpenevän kehityksen jatkuvan.
Vaikka muutos on pieni numeroina, vaikutukset ovat sitäkin näkyvämmät, Mäkelä sanoo. Etelä-Suomessa tullaan sahaamaan jatkuvasti nollan asteen molemmin puolin. Lumen sijaan taivaalta ripsii entistä useammin vettä ja lumen puuttuessa on pimeää.
Hiihtokeskuksille se tuo ongelmia saada kausi avattua ja ihmiset rinteeseen.
hyvinkäällä sijaitsevassa Sveitsin hiihtokeskuksessa kausi käynnistyy yleensä joulukuussa. Tänä vuonna rinteet saatiin auki vasta tammikuun puolivälissä. Sama tilanne oli valtaosassa etelän hiihtokeskuksia.
”Menetämme kauden myynneistä lähes kolmasosan, kun joulusesonki jäi väliin”, kertoo Sveitsin hiihtokeskuksen toimitusjohtaja Markku Hyttinen.
Laskettelukaudet ovat olleet 2000-luvulla monista leudoista talvista huolimatta pitkiä, koska lumetusteknologia on ottanut suuria harppauksia. 1990-lukuun verrattuna kausi on etelässä yli kaksi kuukautta pidempi.
Hyttisen mukaan lämpeneminen on kuitenkin pitkällä aikavälillä hankaloittanut kauden avaamista.
Pakkaset saapuvat myöhään ja ovat entistä niukempia, lyhytkestoisempia, hajanaisempia ja vaikeammin ennustettavia. Se tekee lumettamisesta kallista lystiä.
Lumitykki kuluttaa paljon sähköä ja on tehoton pikkupakkasilla. Lyhyet ja hajanaiset pakkasjaksot merkitsevät myös suurta määrä työtunteja.
Pakkasjaksoista on saatava kaikki hyöty irti, joten keskusten on pakko investoida uusiin tykkeihin, joilla lunta voidaan tehdä vähäisilläkin pakkasilla.
Pohjoisen keskukset eivät kärsi pakkasen puutteesta. Pohjoisessa leuto talvisää tarkoittaa lähes kymmentä miinusastetta, huomauttaa Rukan paikallisjohtaja ja Pyhän rinneliiketoiminnan vastaava Matti Parviainen.
Kävijämäärä maailman laskettelukeskuksissa on pudonnut seitsemässä vuodessa liki kymmenen prosenttia.
Maailmalla tilanne on Suomea synkempi.
Perinteiset laskettelukohteet Keski-Euroopan ja USA:n vuorilla ovat kärsineet viime vuosina kovasta lumipulasta. Vuoristojäätiköillä sijaitsevat kohteet ovat Pohjoismaita altiimpia lämpötilan nousuille.
Lämpötilan noustessa lumiraja pakenee Alpeilla korkeammalle. Monet pienet keskukset pelkäävät joutuvansa laittamaan pillit pussiin jo seuraavan vuosikymmenen aikana. Suuret keskukset taas investoivat jättisummia lumetusteknologiaan.
Kävijämäärä maailman laskettelukeskuksissa on pudonnut seitsemässä vuodessa liki kymmenen prosenttia. Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa laskettelu on hiipunut vielä enemmän, mutta uudet harrastajat Aasiassa tasoittavat lukua.
Lumipulan ohella selitys on ikääntyvissä väestöissä, asiantuntijat sanovat. Nuoria laskettelu ei kiinnosta entisten sukupolvien tapaan.
Suomessa on povattu, että Suomi saattaisi olla hyötyjänä, kun lämpenevä ilmasto kurittaa eurooppalaisia hiihtokeskuksia.
Talvimatkailun asiantuntija, professori Markku Vieru Lapin yliopiston matkailualan tutkimus- ja koulutusinstituutista toppuuttelee suurimpia toiveita.
Vierun mukaan keskieurooppalaisia vetää Lappiin rinteiden sijaan kokonaisuus: luonto, revontulet, lumikenkäily, safarit ja pohjoinen eksotiikka.
”Jos Alppeihin tottuneet eurooppalaiset haluavat Pohjolaan vain laskettelemaan, niin silloin Ruotsin ja Norjan pitkät rinteet voittavat.”
Pitkällä aikavälillä vaakalaudalla ovat myös talviolympialaisia järjestävät kohteet.
Vaikka lämpeneminen saataisiin pidettyä Pariisin ilmastosopimuksessa määritetyissä rajoissa, yli kolmasosa tähän astisista olympiakaupungeista ei todennäköisesti pystyisi järjestämään kisoja enää 2050-luvulle tultaessa.
Waterloon ja Innsbruckin yliopistojen tekemän tutkimuksen perusteella olympiakaupungeista olisivat vaarassa esimerkiksi perinteiset talviurheilukeskukset Chamonix ja Garmisch-Partenkirchen.
Vuoden 2010 Vancouverin olympialaisten tapaan lunta joudutaan kenties jatkossa rahtaamaan kisapaikoille helikopterilla.
Lämpenemisestä ei ole vielä koitunut Suomen hiihtokeskuksille vakavia seurauksia. Keskusten liiketoiminta on kasvanut koko 2000-luvun ajan.
Vuosituhannen vaihteessa lumilautailu löi isosti läpi, uudet carvingsukset houkuttelivat vanhoja harrastajia takaisin lajin pariin ja talvilajien voittoisat maajoukkueet innostivat kansaa lähtemään mäkeen.
2010-luvulla kaksipäiset twintip-sukset ja parkkien eli temppualueiden kehitys ovat tuoneet nuoria rinteisiin.
Suurinta nousu on ollut pohjoisen suurissa matkailukeskuksissa, joista on rakennettu hulppeita, täyden palvelun lomakeskuksia. Etelän lähikeskuksissakin on ollut kasvua, mutta se on ollut pohjoista maltillisempaa, kertoo Suomen hiihtokeskusyhdistyksen (SHKY) toiminnanjohtaja Harri Lindfors.
Lapissa kuluva ja viime kausi on nimetty matkailun supertalviksi. Uusien eurooppalaisten lentoreittien ansiosta Lapin lentokentillä rikotaan Finavian mukaan matkustajaennätykset.
Etelässäkään viivästynyt kauden avaus ei merkitse katastrofia.
Hiihtokeskusyrittäjät sanovat myynnin ja kävijämäärien yleensä tasoittuvan kauden kuluessa. Joulun, hiihtoloman tai kevättalven sesongeista jää lähes joka vuosi jokin väliin.
”Saa nähdä, jatkavatko nuoret sukupolvet talvilajeja, jos lunta ei ole rinteiden ulkopuolella.”
Suurimmat myynnit tehdään tavallisesti kevättalvella, kun viikonloppuihin osuu aurinkoisia talvipäiviä. Silloin mäkeen lähtevät suuret massat, eli satunnaisharrastajat, jotka tuovat liikevaihdoista karkeasti 80 prosenttia.
Ilmatieteen laitoksen etelään enteilemät nollakelit rokottavat eniten juuri kevään huippupäiviä.
Paksu tykkilumikerros kestää helposti pitkälle kevääseen, mutta harrastajat eivät lähde rinteeseen ilman aurinkoista ja talvista keliä, huomauttaa Hollolassa sijaitsevan Messilän operatiivinen päällikkö Pekka Markkanen.
”Parasta markkinointia on luminen Mannerheimintie.”
SHKY:n Harri Lindforsin mukaan harrastusinto päättyy aina ennen kuin rinnekelit. Kausikorttilaiset aktiiviharrastajat käyvät mäessä kauden loppuun asti, mutta irtolippuja ostavien satunnaisharrastajien into hiipuu, kun pallokentät ja puistot alkavat vihertää kaupungissa.
Monia yrittäjiä huolettaa lämpenevän ilmaston lisäksi harrastajamäärien tulevaisuus.
Laskettelu kilpailee harrastajien vapaa-ajasta muiden aktiviteettien kanssa. Kaupungeissa tarjottavien harrastusmahdollisuuksien monipuolistuminen saattaa nakertaa tulevien sukupolvien intoa lasketteluun, sanoo Lapin yliopiston Markku Vieru.
”Saa nähdä, jatkavatko nuoret sukupolvet talvilajeja, jos lunta ei ole rinteiden ulkopuolella”, Vieru toteaa.
Keskukset vastaavat lämpenemiseen tarjoamalla harrastusmahdollisuuksia ympärivuotisesti.
Kesällä hiihtokeskuksissa pääsee muun muassa maastopyöräilemään, kiertämään seikkailupuistoa ja pelaamaan värikuulasotaa sekä frisbee- ja minigolfia. Myös talvella tarjotaan vaihtoehtoisia aktiviteetteja laskettelun ohessa.
”Kyse ei ole yksin ilmastosta. Samalla saadaan pidettyä henkilökunta töissä ja valmis infra hyödynnettyä”, SHKY:n Harri Lindfors sanoo.
Toinen tärkeä keino on kulujen pienentäminen lisäämällä energiatehokkuutta. Lumitykit, hiihtohissit ja rinnevalot tekevät keskuksista suuria sähkösyöppöjä.
Samalla keskukset pyrkivät vähentämään omia päästöjään. Monissa keskuksissa on siirrytty viime vuosina ekosähköön. Pyhä on Suomen ensimmäinen kokonaan hiilineutraali laskettelukeskus.
”Reagoimisen lisäksi meidän on tärkeää pyrkiä vaikuttamaan teoillamme itse ilmastonmuutokseen. Se korostuu, kun toimimme luonnon parissa”, Pyhän Matti Parviainen sanoo.