Räppiä amisten kanssa
Kirjallisuuskriitikko Aleksis Salusjärven unelmana on ollut kirjoittaa romaani. Sen tilalle on tullut jotain tärkeämpää.
Asian pitäisi huolestuttaa kaikkia. Noin joka kymmenes peruskoulun päättävä nuori ei osaa lukea kunnolla. Erityisen surkea lukutaito on ammattikouluun siirtyvillä – pojilla. Joillakin aloilla jopa puolet keskeyttää opintonsa. Heidän tilannettaan ei helpota se, että työhakemuksen tekeminen tai Kelan kirjeiden lukeminen ja kaavakkeiden täyttäminen on ylivoimaista.
”Teksti on heille abstraktia, he eivät hahmota lukemaansa, sanoo Aleksis Salusjärvi, kulttuuritoimittaja ja kriitikko.
Hän kiersi puolentoista vuoden aikana kymmenissä ammattioppilaitoksissa opettamassa lukutaitoa noin 3 000 nuorelle. Toverina Lukukeskuksen ja UPM:n Sanat haltuun -hankkeessa hänellä oli Atomirotta-yhtyeen solisti Mikko Sarjanen.
He näkivät oppimisvaikeuksia, lukihäiriöitä ja keskittymisongelmia. Mutta on väärin luulla, että poikien älyssä olisi jotain vikaa, Salusjärvi korostaa.
”Pojat ovat selkeästi lahjakkaita jollain osa-alueella. Heidän vahvuuksiaan vain ei ole osattu tunnistaa ja he ovat tottuneet epäonnistumaan.”
”Ja he ovat vasta 16-vuotiaita!” Salusjärvi huudahtaa. ”Mutta jos on ottanut ensimmäisestä luokasta lähtien turpiin äidinkielessä, he uskovat olevansa siinä paskoja. He vain istuvat ja sitten lähtevät kotiin ja odottavat, kuka lyö lisää.”
Suurin haaste oli saada oppilaat pois apatiasta. Sanoa jotain niin kiinnostavaa, että heidän kiinnostuksensa heräsi ja syntyi vuorovaikutusta.
”Opettaminen ilman vuorovaikutusta on tuloksetonta.”
Ennen urakkaan ryhtymistä Aleksis Salusjärvi muisteli, millainen hän itse oli 16-vuotiaana. Kaikenlaiset eksistentiaaliset kysymykset pyörivät tuolloin hänenkin päässään: mitä varten hän oli olemassa, mitä hän tekisi elämällään, tarvitsiko maailma häntä lopulta mihinkään.
Vanhemmat, tutkijaprofessori-isä ja toimittajaäiti pitivät itsestäänselvyytenä, että perheen kolme poikaa tuntevat laaja-alaisesti kirjallisuutta ja pystyvät keskustelemaan siitä. Aleksis luki ja löysi kirjoista vastauksia häntä poltelleisiin kysymyksiin.
”Amikset kuuntelevat eloonjäämistarkoituksessa räppiä. Se kertoo heidän maailmastaan, on heidän kirjallisuuttaan ja korvaa lukemisen.”
Parhaiten opetuksessa toimi rataräppi. Se on yksi räpin suomalainen alalaji, joka kertoo päihdeongelmaisista syrjäytymiskierteessä olevista nuorista, jotka käyvät läpi omaa elämäänsä ja kaikkea, mikä siinä on pielessä.
Poikien suosikki oli Sairas T ja tämän kappale Nettokävely: ”Mun ulkonäkö saattaa muistuttaa spurguu, nettokuitteja ulos taskuista pursuu, niillä hankitaa myrkkyy kurkkuu, persoona muuttuu ja psyyke turtuu ku…”
Salusjärvi kehotti poikia kuuntelemaan lyriikkaa puheena.
”Me yritimme hahmottaa, mitä tekstissä tapahtuu. Kuka puhuu, minkälainen hahmo hän on, kenelle hän puhuu. Pojat alkoivat tunnistaa tekstistä lukutaidon kriteerejä kuten ironiaa, liioittelua, vähättelyä. Usein he innostuivat itsekin kehittelemään sanoituksia.”
Salusjärvi oli turhaan pelännyt, ettei hän 37-vuotiaana saisi otetta nuoriin.
”Ilmeisesti en ole kypsynyt 16 ikävuoden jälkeen, koska olen ihan samalla levelillä.”
Ehkä oma lähiötausta auttoi. Salusjärvi varttui Espoon Kivenlahdessa, jossa moni hänen lapsuuden kavereistaan on menehtynyt huumeisiin.
”Helvetin enkelit tulivat sinne 1990-luvulla ja toivat kovat huumeet meidän peruskouluun.”
Kun yläaste päättyi, hän luki Dostojevskin Rikosta ja rangaistusta kotinsa parvekkeella.
”Tajusin, että minun kaverini ovat jossain pelaamassa fudista, juomassa kaljaa ja polttamassa pilveä, mutta minä en saanut kirjaa käsistäni, vaan se oli luettava loppuun.”
Hän haaveili kirjailijan urasta ja hakeutui ylioppilaaksi tultuaan opiskelemaan luovaa kirjoittamista ensin Jyväskylän avoimeen korkeakouluun ja sitten yliopistoon, kun kirjoittamisesta tuli virallinen oppiaine.
Rovaniemeltä Helsinkiin, Joensuusta Poriin, tehdaspaikkakunnilla monta kertaa. Matkustaminen oli rankkaa, mutta ammattikoululaisten kanssa työskentely oli Salusjärven mielestä hauskaa ja onnistumiskokemuksia kertyi.
”En tiedä, onko mikään sen parempaa kuin että saa aikaiseksi jotain, joka on selkeästi plussalla.”
Hänen mielensä palaa Tampereen ammattioppilaitoksen valmistavaan kouluun, jossa on paljon päihdeperheiden lapsia ja maahanmuuttajia panemassa suomen kieltään kuntoon.
Yksi oppilaista istui koko kaksoistunnin selin, ja Salusjärvi oli varma, ettei tyttö kuunnellut ja oli ehkä muutenkin poissa pelistä lääkkeiden tai huumeiden takia. Kun he pyysivät oppilaita kirjoittamaan paperille ensimmäisenä mieleen tulevasta laulusta säkeistön, tyttö yllätti ja kirjoitti pätkän amerikkalaisräppäri NF:n kappaleesta: ”You took them pils for the last time, didn’t you? They took you from us once, I guess they came back to finish you…”
”Tytön kaverin äiti oli kuollut huumeiden yliannostukseen vain vähän aiemmin. Biisi oli tytölle käyttölyriikkaa, elämänkouluräppiä, joka kertoi siitä elämästä, jonka keskellä hän eli.”
”Kovia juttuja, joo, mutta elämä on sellaista.”
Kerran eräs äidinkielen opettaja alkoi itkeä hyvästellessään Salusjärveä kaksoistunnin jälkeen. Kun hän kysyi miksi, opettaja vastasi olevansa vain niin onnellinen, koska luokan hankalin oppilas oli osallistunut innokkaasti opetukseen, vaikka yleensä vain sähläsi. Pojalla oli vaikea adhd, mutta Salusjärvi ei ollut edes huomannut sitä.
”Muistan opettajan loppuelämäni. Hän auttoi minua tuntien kehittämisessä. Siksi onnistuimme niin hyvin.”
”Hallituksen leikkausten seurauksena ammattioppilaitoksissa menee porukkaa viemäreihin.”
Yhtälö on ristiriitainen. Suomessa on lähes 70 000 syrjäytynyttä alle 30-vuotiasta, ja nuorten syrjäytymisen ehkäiseminen on ollut yksi hallituksen ja myös presidentin tavoitteista. Ammatillisesta opetuksesta on kuitenkin leikattu kahden viimeisimmän hallituksen aikana noin 300 miljoonaa euroa.
”Nyt hallitus antaa takaisin joitain kymmeniä miljoonia euroja oppimateriaalien hankintaan”, Salusjärvi sanoo.
”Mutta leikkausten seurauksena ammattioppilaitoksissa menee porukkaa viemäreihin. Ne jotka nilkuttaa, jätetään susille syötäväksi.”
Eikä siinä kaikki. Vuoden alussa voimaan tullut ammattikoulutuksen reformi tarkoittaa hänen mukaansa sitä, että amislaiset jätetään yhä enemmän yksin opintojensa kanssa. Läsnäolo-opetusta on karsittu, sorvaamista ei välttämättä opetella käytännössä vaan kirjasta. Tieto on etsittävä itse.
”Pärjätäkseen uudessa systeemissä oppilaan pitää olla valtavan oma-aloitteinen ja motivoitunut, mutta isolla joukolla amislaisia on elämänhallintaongelmia eikä minkäänlaista motivaatiota.”
Monet oppilaista ovat nuorisotakuun piirissä. Nuorisotakuu tarkoittaa sitä, että ketään ei jätetä peruskoulun jälkeen yksin kadulle tai makaamaan kotiin, vaan poimitaan ammattioppilaitoksiin opiskelemaan itselleen ammatti.
”Nyt kun heidät saadaan kouluihin, hanat pannaan kiinni ja sanotaan, että keksikää itsellenne työharjoittelupaikka. Te ette saa palkkaa, mutta saatte opintosuorituksia.”
Salusjärvelle tuo kaikki kertoo siitä, että opettajia ei ole kuunneltu. Opetushallituksesta ja opetusministeriöstä puuttuu empiirinen tieto.
”Jokainen opettaja tietää, että opetus perustuu oppilaan ja opettajan väliseen vuorovaikutukseen, mutta jos opettajat alkavat arvostella omia koulujaan, he saavat potkut. Silti monet arvostelevat. He yrittävät säilyttää edes joitain mahdollisuuksia työnsä hoitamiseksi. He ovat rohkeaa, uljasta porukkaa, jotka potkujen uhallakin riskeeraavat elämänsä.”
”Rehtorit taas ovat mykkiä. He yrittävät pitää kiinni määrärahoista ja ovat kuuliaisia Opetushallitukselle ja ministeriölle. Heidän aikansa kuluu hallinnollisissa asioissa ja opetuksen hoitaminen kärsii. Se tekee kouluista huonosti johdettuja tulospainelaitoksia, ja viime kädessä siitä maksavat oppilaat. Kun kouluilla ei ole riittävästi resursseja käsitellä opetuksen ongelmia, oppilaat vain päästetään läpi.”
Lukutaitohanke päättyi keväällä, ja Salusjärvi on ”ankkuroimassa uudelleen paattiaan”.
Hän toimii päätoimittajana kirjallisuuskritiikin verkkolehdessä Kiiltomato.netissä. Lisäksi hän työskentelee vapaana kulttuuritoimittajana Ylelle. Viime vuonna hän johti kaunokirjallisuuden Finlandia-palkintoraatia.
”Olen lukenut niin paljon runoutta ja proosaa työni ja raatihommien takia, että en ole pariin vuoteen pystynyt lukemaan mitään huvikseni.”
Nyt hän on kuitenkin päättänyt lukea taas Victor Hugon Kurjat pelkästään omaksi ilokseen. Hänellä on kysymyksiä, joihin hän toivoo löytävänsä kirjasta vastauksia. Hän on jo jäljillä.
16-vuotiaana Salusjärvi haaveili romaanin kirjoittamisesta. Useat kustantamot ovat kysyneetkin häneltä käsikirjoitusta, mutta kirjoittaminen ei ole hänellä enää päällimmäisenä mielessä.
”Tärkeintä elämässä on kyetä näkemään, mihin toiset tarvitsevat minua.”
Näyttäisi siltä, että Salusjärveä tarvitaan edelleen vetämään lukutaitokampanjoita. Hän uskoo, että hänestä on enemmän hyötyä siinä työssä. Hän on innostuvaa tyyppiä ja käynyt jo omaan laskuunsa pitämässä tunteja Itä-Helsingissä Vuosaaren yläkoulun erityisluokassa sekä Suomenlinnan ja Sörkan vangeille.
”Vankila on lukutaidottomien jackpot. Siellä on työtä tekemättä.”
Tunti erityisluokassa oli niin vaikuttava kokemus, että hän on luomassa konseptia, johon aikoo hakea rahoitusta.
Hän seurasi lumoutuneena opettaja Kari Sulosta, joka sai luokan kirjavan joukon toimimaan yhdessä, osallistumaan ja käyttämään omia vahvuuksiaan.
”Kari on juuri sellainen laajasti sivistynyt terävä opettaja, filosofi ja enkeli, jonka kanssa toivottominakin tapauksina pidetyt onnistuvat ja motivoituvat. Tosin se edellyttää sitä, että opettajalla on tarpeeksi aikaa oppilasta kohti ja opetus voi tapahtua pienryhmissä.”
Salusjärven ilme mustenee.
”Sitten tulee tämä digiloikka, joka muuttaa opetuksen laitekeskeiseksi, ja olemme tilanteessa, jossa koneet alkavat opettaa lapsia, vaikka kaunis ajatus on opettaa lapset käyttämään laitteita. Opettajien työstä tulee ylhäältä ohjattua. Tällaisten Karien kädet ovat yhtäkkiä sidottuja ja he pystyvät yhä vähemmän opettamaan.”
Mitä on siis tehtävä? Vallankumous!
Salusjärvellä on ollut onni työskennellä ”Suomen parhaiden opettajien” kanssa, jotka haluavat kehittää opetusta, mutta toki kouluissa työskentelee myös kutsumuksensa kadottaneita opettajia. Hän antaisi niille parhaille diktatuurin.
”Yhteiskunnasta tulisi ehkä vähän konservatiivisempi, mutta ihan järkevä ja oikeudenmukainen paikka. Opettajat opettavat lapsille, että yhteiskunta on oikeudenmukainen, ja jos jotain inhottavaa tapahtuu, asia voidaan korjata.”
Salusjärven usko on jo melkein kadonnut.
”Kun katson ilmaston lämpenemistä, lajien joukkotuhoa, sotien uhkaa ja hulluja presidenttejä, minulla ei ole sellainen olo, että asiat olisivat hallussa. Mutta opettajat pystyvät tekemään tästä yhteiskunnasta sellaisen paikan, johon ne muksut voivat osallistua.”