Alaston kuva sodasta
Tavallisten sotilaiden albumikuvat paljastavat uusia puolia sodasta. Kaatuneiden venäläisten naissotilaiden riisumista kummastelevat jopa sotakuvien asiantuntijat. Mistä oli kyse?
Teksti John Lagerbohm ja Jarkko Vesikansa
Venäläinen partio Kaislahden maastossa. Etualalla naispuolinen sotilas. Matkan pää!
Jatkosodassa radistina toimineen Veikko Hurmeen albumiin liimattuun valokuvaan tiivistyy sodan julma estetiikka.
On kesä 1941 ja Viipuri on juuri vallattu takaisin. Suomessa iloitaan talvisodassa menetettyjen alueiden takaisin saamisesta. Tavalliset sotilaat, Hurmeen kaltaiset nuoret miehet kohtaavat myös sodan karmean puolen: kuoleman ja silpoutuneet ihmiset.
Idyllisen kuusimetsän keskeltä löytyvä ruumiskasa ei jätä sen kohdanneita nuoria suomalaisia sotilaita kylmiksi. Erityisen vaikutuksen heihin tekee venäläispartioon kuulunut nainen. Naissotilas herättää hämmennystä, vihaakin. Ammuttu nainen miessotilaiden keskellä tuntuu luonnottomalta. Tämänhän pitäisi olla miesten sotaa.
Vakuuttaahan äskettäin tunnetuksi tullut Frans Emil Sillanpään marssilaulukin naisille, lapsille ja vanhuksille: niin kauan teillä on suojattu lies/ kun on pystyssä yksikin mies.
Naissotilaan ylävartalo riisutaan kuvaa varten paljaaksi. Näin kaikille voidaan osoittaa, että kavahdetulla puna-armeijalla on etulinjassa myös naisia. Yksi sotilaista polvistuu lähes madonnamaisen valkeana hohtavan naisuhrin äärelle. Tunnelma on unenomainen.
Kuvaan sisältyy tällainen tarina – luultavasti. Veikko Hurme ei ole enää elossa, joten kaikista yksityiskohdista ei voi varmistua. Kuvan ottajasta ja alkuperästä ei ole varmaa tietoa. Sama kuva on löytynyt useammankin veteraanin albumista.
Hurmeen lapsenlapsi Riku Raita harmittelee, ettei ehtinyt keskustella rintamakuvista isoisänsä kanssa. Lähinnä Itä-Karjalassa, Aunuksella, Maaselän kannaksella, Karhumäellä ja Syvärillä otetuista valokuvista olisi riittänyt juteltavaa.
Unohtumattomat näyt
Suomen Kuvalehti pyysi viime syksynä lukijoita lähettämään piiloon jääneitä rivisotilaiden albumi kuvia sodan julmista kasvoista. Kuvia saapui runsaasti. Niissä näkyy sodan kauheus mutta myös sotilaiden arjen ilot. Sodan monet kasvot.
älkipolvet ovat selvästi kiinnostuneita lähi-omaistensa sotakokemuksista. Kiinnostuksen kuviin ovat herättäneet osaltaan puolustusvoimien viime syksynä vapauttamat salassa pidetyt valokuvat. Kuvissa on muun muassa neuvostopartisaanien tappamia naisia ja lapsia, teloituksia ja ruumiita.
Monet lähettäjät harmittelevat Riku Raidan tavoin, että tiedot kuvista ovat puutteellisia. Perilliset tai keräilijät eivät tiedä niistä välttämättä muuta kuin että ne on otettu ”siellä jossakin”, kuten sota-aikana usein ilmaistiin.
SK:lle lähetetty materiaali paljastaa, että veteraanien jäämistöistä löytyy paljon sotakuvia, joiden olemassaolosta muut eivät ole aikaisemmin tienneet. Joukossa on myös raakoja kuvia, joita on katseltu lähinnä salaa ja luotettujen kesken. Omille lapsillekaan niitä ei ole aina haluttu näyttää.
Nämä kuvat kertovat, mitä suomalaiset rivisotilaat ikuistivat talvi- ja jatkosodan rintamilla. He kuvasivat tapahtumia ja näkyjä, joita ei koskaan voinut unohtaa. Julmat sotakuvat auttavat ymmärtämään, miksi jotkut sodan kokeneet miehet eivät koskaan toipuneet. He heräsivät vielä vuosikymmeniä myöhemmin öisin kauhusta huutaen.
Lue koko juttu SK:sta 41/2007.