Elämää leipäjonossa: "Hinnat ovat nousseet aivan sikana"

Hurstin elintarvikeavun kävijämäärät ovat moninkertaistuneet.

köyhyys
Teksti
Arla Mäki

Helsinginkatu Sörnäisissä tunnetaan muustakin kuin lukuisista kaljakuppiloistaan ja vilkkaasta yöelämästään. Keskiviikkoisin ja perjantaisin katu täyttyy leipää jonottavista kansalaisista, joiden määrä on noussut rajusti vuosi vuodelta.

Hurstin elintarvikeavun edessä kiemurtelevasta monenkirjavasta joukosta löytyy niin opiskelijoita, lapsiperheitä, eläkeläisiä kuin päihdeongelmaisiakin, joille ruoka-avun jonottaminen on välttämätön keino tulla toimeen.

”Pakko tänne on tulla kun tulee nälkä, en tulisi muuten toimeen”, sanoo työttömäksi jäänyt Ari Monto, 55. ”Kaljaakin saa halvemmalla kuin maitoa, eihän siinä ole mitään järkeä.”

Monto näkee taloudellisen taantuman ja ruuan hinnan nousun olevan syypää leipäjonojen kasvuun. ”Kaikki hinnat ovat nousseet euron myötä aivan sikana, ja ministerit pääsee kuin koira veräjästä pakenemalla vastuuta EU:hun.”

Leipäjonot ovat vakiintuneet pysyväksi ilmiöksi. Köyhille tarkoitettujen elintarvikeavustusten osuus on niin suuri, että muun muassa Vantaan kaupungin sosiaalitoimi kehottaa vähävaraisia kääntymään ilmaisen ruoanjakelun pariin. On arvioitu, että Suomessa 20 000–25 000 ihmistä saa viikoittain ruokansa hyväntekeväisyysjärjestöiltä.