21.2.2014
Suomen kielen asema rajantakaisessa Karjalassa heikkenee. Karjalan Sanomat raportoi tilanteesta (12.2.). Kulttuuri- ja kirjallisuuslehti Carelia on kuolemankielissä: toimittajat on irtisanottu yhtä lukuunottamatta. Entisen aineiston varassa julkaistaan vielä kaksi numeroa. Tulevaisuudesta ei kenelläkään ole harmainta aavistusta. Eroanomuksensa jättänyt päätoimittaja Robert Kolomainen sanoo, että suomen kielen rooli Karjalan tasavallassa on rajusti supistumassa ja se on myös valtapoliittinen linjaus. Tätä ei tosin kerrota julkisuuteen. Itämerensuomalaisten kieliryhmien keskinäinen kateus vauhdittaa rappiota.
Olen lukenut Careliaa vuosien ajan. Se on pitkien artikkeleiden kulttuurilehti, kirjallisuutta. Carelia kuvaa rajantakaisten sukukansojen elämää kielellisenä vähemmistönä kylissään ja perheissään. Kirjalliset kuvat kertovat ajasta, joka on vielä lähellä siellä, muistitieto on tallella, hyvä ja paha. Kielemme on mikroskooppisen pieni maailman suurten joukossa, mutta ilmaisuvoimainen – tätä voimaa on myös Careliassa. Eikö Suomesta löydy säätiötä tai kulttuurirahastoa, joka voisi tulla hätiin, suomen puolesta?
