Riitta Kylänpää hakee kirjoista lohtua.

WSOY:n johtaja maksoi potut pottuina Sofi Oksaselle

Riitta Kylänpää
Blogit Kohtaamiset 22.6.2010 06:38

WSOY:n johto myöntää avoimesti siihen kohdistetut epäilyt: yhtiö ei ole kiinnostunut pätkänkään vertaa suomalaisen kaunokirjallisuuden kustantamisesta.

Kustantamon johtoon kuuluva Jacques Eijkens sanoo suorat sanat HS:lle myöntämässään haastattelussa. Eijkensin mukaan ”Sanoma pärjäisi ilman kirjojen kustantamistamistakin”.

Numerot sen osoittavat. Kuten lehti toteaa, kotimainen kaunokirjallisuus ei tee edes yhtä prosenttia Sanoman 2,5 miljardin euron kokonaisbudjetista.

”Sanoman mittakaavassa kyse on pienistä peruinoista”, Eijkens myöntää.

Siinä se tuli, WSOY:n vastaus Sofi Oksaselle, kirjailijalle jonka kirjojen kustantamisesta yhtiö kertoi luopuvansa viime viikolla.

Jos sinä haukut kustantajaasi ”apinaksi”, me vastaamme kutsumalla sinua ”pieneksi perunaksi”, Eijkens tuntuu sanovan.

Eijkensin mukaan WSOY on vaikeuksissa, koska se on reagoinut hitaasti kustannusalan myllerryksiin.

Lehden haastattelussa Eijkens visioi, että tulevaisuudessa kustantantaminen keskittyy yhä enemmän kirjailijan persoonan ja brändin ympärille. Tässä muutoksessa kirjailijan tulee olla läsnä mediassa, verkossa, kännykässä, livenä.

”On tärkeää, ettöä kustannuskonseptin taustalla on kiinnostava persoona. Ihmiset eivät halua vain kirjaa, he haluavat kirjailijan”, Eijkens linjaa.

Paradoksi on siinä, että juuri Oksanen olisi täyttänyt nämä kustantajan toivomat ehdot. Syystä tai toisesta kustantajan ja kirjailijan visiot eivät kohdanneet, ja niinpä kirjailija sai mennä.

Eivätkä WSOY:tä koskevat uutiset pääty tähän. Yhtiön odotetaan kertovan myöhemmin tänään jopa 20-30 työntekijän irtisanomisesta.

Riitta Kylänpää

Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden toimittaja.

Keskustelu

Mikä sen takaa, etteikö WSOY:n liiketoimintaa (tai ainakin osia siitä) myydä? Eijkens kyllä kiistää tämän HS:n haastattelussa, mutta eikös tyylinä olekin se, että yhtiö ns. pannaan kuntoon ennen kuin sitä käydään kauppaamaan?

Ostaako Otava tai Gummerus kilpailijan pois markkinoilta? Tässä piisaa kirja-alalla kivaa kannunvalantaa näin kesän keskellä…

Hyvä että joku opettaa kirjailijoille vähän liiketoiminnan perusteita. Liikekumppania nyt ei ainakaan kannata sanoa apinaksi sen kai jokainen ymmärtää ellei sitten tieten tahtoen halua eroon liikekumppanistaan. Mutta eron olisi kai voinut hoitaa kahdenvälissä keskusteluissakin. Tosin julkisuus myy ja on tuottavaa varsinkin kun sitä saa ilmaiseksi. Suuri suomalainen Don Quijote käy uskollisen Sancho Pancha siipilössinsä kanssa WSOY:n tuulimyllyjä vastaan. Ja kansa ostaa seuraavaa kirjaa hurmoksessa.

Oli virhe antaa Eijkensin paljastaa harrastelimaisuutensa Hesan artikkelissa. Ei kustantamon johtajan tarvitse tietenkään kirjoja lukea, kalastus riittää. Mutta että ylin päättäjä vetää maton niin totaalisesti Baijasrin jalkojen alta, on virhe. Eijkensin kömmähdys saa Oksasen moitteet aivan uuteen valoon: taisi Sofi tietää, mitä puhui. Taisi kirjailija olla oikeassa yhtiön johdon tasosta. Jos aikaisemmin epäilin asiaa, en enää.

joku voisi ihan piruuttaan selvittää miksi kustannuspäätöksiä tekevät ovat miltei kaikki naisia.

Puurot ja vellit…

Kansainvälisen Sanoma-konsernin mittakaavassa yksi WSOY ei heilauta kuppia suuntaan tai toiseen. Siinä Eijkens on aivan oikeassa, turha siitä on häntä ristiinnaulita.

Oksasen ”potkuista”: WSOY:n (tai kenen tahansa kustantajan) taloudenpidossa ei yhdenkään kirjalijan (tai tittelin) tulisi saada liian suurta roolia: se on tulevaisuuden rakentamista aivan liian höttöiselle pohjalle. (Varsinkin jos kirjailija on jatkuvasti nakertamassa yhtiön uskottavuutta.)

”Kirjailija sai mennä”: tietenkin sai. Kirjalija kirjoittaa, kustantaja kustantaa. Luottamuspula oli molemminpuolinen: kirjalija ei vain tainnut uskoa, että kustantaja voi tai uskaltaa (ja saa!) pelata kovaa peliä. Miksi tästä kustantamatta jättämisestä on tullut tällainen uutinen? Suomi on täynnä kirjalijoita jotka ovat vaihtaneet kustantajaa juuri kustantajan aloitteesta!

Se, että kannattavuutta haetaan jatkuvasti osaavan henkilökunnan selkänahasta onkin jo toinen tarina. Siinä WSOY on tehnyt virheen, osoittanut huonoa (kotimaista ja ulkomaista) johtamista ja tulee säästämään itsensä hengiltä: luotettavat tekijät vaihtavat alaa tai taloa, kehitys tyssää, kirjalijanimiä ei enää löydy… Sitä myötä sisäänostajat kaikkoavat, kun ei ole tarjontaa, ei ole loppukuluttajaa, eli sitä kuuluisaa kirjanostajaa. Baijars on ollut liian hento ja/tai taitamaton, kumileimasin. Johto on keskittynyt organisaatiokaavioihinsa, kukaan ei puhu, ilmapiiri myrkyttyy. Katkeruus vie kaikelta terän.

Eijkensille olisi pitänyt tehdä selväksi WSOY:n asema Sanoman ”kulttuurijalokivenä” — ei antaa kustantamoa jees-jees -ihmisten käsiin.

Näitä luetaan juuri nyt