Riitta Kylänpää hakee kirjoista lohtua.

WSOY ratkoo ongelmiaan – nyt haussa uusi kustannuspäällikkö

Riitta Kylänpää
Blogit Kohtaamiset 22.8.2010 21:47

Kustantajaksi nimitetyn Harri Haanpään tyhjäksi jättämälle paikalle etsitään uutta kotimaisen kirjallisuuden kustannuspäällikköä, kertoo sunnuntain Helsingin Sanomissa julkaistu työpaikkailmoitus.

Mitä tahansa WSOY:n suunnalta kuuluukin, herättää heti huomiota. Mitä maan suurimmassa kustantamossa on oikein meneillään, kun väkeä sanotaan joukoittain irti ja kirjailijatkin lähtevät alta?

Lue myös

Haku

Yrityksen tulevaisuus kustantajana on yleisen arvion mukaan henkilöitynyt nimenomaan Harri Haanpäähän. Niin kauan kuin kirjailijoiden luottohenkilö ja arvostettu tekstien toimittaja pysyy talossa, sillä on edes jonkinlaista toivoa säilyttää asemansa ja uskottavuutensa laadukkaan kotimaisen kaunokirjallisuuden julkaisijana.

Eilinen työpaikkailmoitus ehti jo herättää (myös tämän kirjoittajassa) spekulaatiot siitä, että nyt myös Haanpää olisi jättämässä talon. Kriitikko Aleksis Salusjärven blogissaan esittämä arvelu oli tietysti ennenaikainen, mutta kirjoituksen kommenttiosuus kannattaa silti panna merkille: huoli WSOY:stä on kirjallisuusyhteisön yhteinen riippumatta siitä, kuuluuko kustantajan talliin vai ei.

Lisää WSOY:n tilanteesta SK:n sivuilla

Lue myös

Haku

Riitta Kylänpää

Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden toimittaja.

Keskustelu

Wsoy:n tilanne ja kuhina tosiaan osittain jopa pakottaa spekuloimaan, koska firman viestintä on niin ristiriitaista ja suurelta osin sumutuksen oloista. Samaan aikaan kun kirjailijat yksi toisensa perään kertovat karmeita uutisia kuristavan ahdistavasta ilmapiiristä ja työntekijöitä potkitaan pellolle, antaa johto tilanneraportteja, joissa lakonisin sanankääntein kerrotaan kaiken olevan juuri niin kuin pitääkin.

Tuollainen uuden kustannuspäällikön etsiminen hesarin työpaikkailmoituksella osuu tätä kehystä vasten draaman kaareen täydellisesti. Juonenkäänteet on niin moneen kertaan muuttuneet, että toukokuun organisaatiomuutosuutinen oli ehtinyt jo hautautua pölyyn.

On hämmentävää, miten huonosti WSOY:tä johdetaan, ja miten paljon se on herättänyt närää niissäkin ihmisissä, jotka vain seuraavat touhua sivusta. Johtoportaassa on tullut möläyteltyä ja puhuttua tyhmyyksiä ja niistä ollaan näin jälkeenpäinkin näköjään vain ylpeitä.

Wsoy:n asema johtavana kustantamona on kiistaton niin firman historian kuin nykyisen kädenjäljenkin kannalta. Esimerkiksi kustannussopimukset sorvataan muuallakin WSOY:n viitoittamana. On surullista, että tuo kustannusjättiläinen on kadottanut kaiken innostuksen sisältään ja liepeiltään. Kirjallisuus, jossa ei ole innostusta, energiaa, räsähdyksiä ja mutumia, joka on hallittavissa ja paketoitavissa, voi perustella olemassaolonsa vain myyntiartikkelina. Kriitikolle (ja lukijoille yleensäkin) se muuttuu sitä myöten pakkopullaksi ja synnyinnäivettyneeksi.

Eilen (ti 24.8.) esiintyi Yle Radio Suomen Taustapeili-ohjelmassa Anna Baijars. Puolen tunnin haastattelu oli juuri tuollainen ”kaikki on kuten pitääkin ja meillä arvostetaan kirjallisuutta
ja uudistumme ajan hengessä” -juttu. Kuultavissa edelleen YLE Areenassa, esim. haulla Taustapeili varmaan löytyy.
Haanpäästä haastattelussa ei mainittu, ja muutkin ns. hankalat asiat sivuutettiin ihmeen myötäsukaisesti. Jotenkin jäi se kuva, että myötäsukaisuus olisi ollut ehtona haastatteluun suostumiselle?
Kriisiviestintä on tosiaan vaikea laji. Ja WSOY:n tapauksessa näyttää vaikealta kaikki muukin viestintä.

Näitä luetaan juuri nyt