Veikko Antero herättää taas intohimoja (*huokaa*)

Profiilikuva
Blogit Kohtaamiset
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Aamulla Parnasson päätoimittaja Jarmo Papinniemi ilmoittaa olevansa menossa Veikko Antero Koskenniemen lehdistötilaisuuteen.

Hiukan arvoituksellinen Facebook-päivitys edustaa Jarmolle tyypillistä, huvittunutta sarkasmia. Hän ei pilkkaa niinkään Koskenniemeä, joka on ollut kuolleena pian puoli vuosisataa, vaan kirjailija-akateemikon tänään ilmestyneen elämäkerran kirjoittajaa Martti Häikiötä.

Tiedän, mistä Jarmo puhuu, sillä olen edellisenä iltana lukenut kirjallisuudentutkija Lasse Koskelan seuraavaan Parnassoon (1/2010) kirjoittaman arvion Häikiön kaksiosaisesta, yhteensä yli 800-sivuisesta teoksesta V. A. Koskenniemi – suomalainen klassikko (WSOY).

Koskelan mukaan kirjoittaja tekee perusteellista työtä esitellessään Koskenniemen elämää. Sen sijaan runouden analysoijana Häikiö on Koskelan mielestä avuton ja hänen metodinsa ”liikuttavan yksinkertainen”.

Pahinta on kirjurin samastuminen kohteeseensa. Koskelan mukaan ”Häikiö kuulostaa Koskenniemen opetuslapselta ja joskus hänen kielenparressaankin on koskenniemeläisiä piirteitä”.

Koskela päättää arvionsa: ”Niin kuin oikein onkin, Häikiö on pyrkinyt asettamaan Koskenniemen aikansa kirjalliseen, kulttuuriseen ja poliittiseen kontekstiin. Mutta ei kai elämäkerran kirjoittajan sentään tarvitsisi noutaa metodiaan, asenteitaan, ihanteitaan ja arvostuksiaan tutkimuskohteeltaan?”

Häikiön teos on esillä myös huomenna perjantaina ilmestyvässä Suomen Kuvalehdessä (3/2009). Lehti julkaisee otteen jaksosta, jossa kerrotaan parikymppisen runotytön Aila Meriluodon ja kuusikymppisen runoilijaprofessorin salaisesta suhteesta.

Näyttää siltä, että valkoisen Suomen runoilija ja kulttuurivaikuttaja herättää yhä intohimoja. Saa nähdä, ovatko tunteet niin voimakkaita, että ne saavat lukevan yleisön maksamaan kaksiosaisesta teoksesta kaksinkertaisen hinnan (yhteensä 52 euroa).

Vanhemman, potentiaalisen yleisön tarpeista on huolehdittu. Kuten Häikiö myöhemmin iltapäivällä Turun yliopistossa pitämässään juhlapuheessa totesi: ”Ainakin meitä hieman varttuneempia lukijoita ilahduttaa tekstin riittävän suuri kirjasinkoko.”