Riitta Kylänpää hakee kirjoista lohtua.

Varjofinlandia – erään runoteoksen matka KokoTeatterin näyttämölle

Riitta Kylänpää
Blogit Kohtaamiset 18.8.2010 06:31

Tänä iltana se sitten toteutuu, monivuotinen unelmani.

Viime syksynä lähestyin KokoTeatterin johtajaa, ohjaaja Anna Veijalaista kirjeellä. Laitoin kuoreen 2005 julkaisemani runoteoksen Varjofinlandia ja kirjoitin saatteeksi: ”Vilkaisepa tätä – olisiko siitä näytelmän tai muun vastaavan aiheeksi?”

Sanamuoto ei ole tarkka, mutta ajatus oikean suuntainen.

Tästä käynnistyi prosessi, josta olin jo pitkään haaveillut: että teokseni tavalla tai toisella päätyisi näyttämölle esitettäväksi. Pari vuotta sitten päästiin jo lähelle. Varsinais-Suomen runoviikoille Turkuun oli tarkoitus valmistaa teoksesta yhden näyttelijän esittämä monologi, mutta hanke peruuntui viime metreillä.

Kun vastausta ei alkanut kuulua, lähetin Veijalaiselle loppuvuodesta uuden viestin. Veijalainen vastasi ja sanoi, että asia on yhä mietinnässä.

Helmikuussa Veijalaisella oli jo konkreettista kerrottavaa. Varjofinlandia oli päätetty ottaa teatterin ohjelmistoon, ja pohjatyöt käsikirjoituksen laatimiseksi oli käynnistetty.

Olin totta kai innostunut ja lupasin tekijöille vapaat kädet. Ilmaisin myös olevani käytettävissä, mikäli sellaiseen ilmenisi tarvetta.

Kesän korvalla alkoivat sitten harjoitukset. Niitä hankaloitti teatterissa käynnistynyt putkiremontti, jonka arveltiin kuitenkin olevan ohi elokuulle aiottuun ensi-iltaan mennessä.

Kesäkuussa olin muutaman kerran paikalla, kun näytelmää työstettiin.

Veijalaisen kynästä oli syntymässä aikalaisnäytelmä, jossa keskeisiä henkilöitä ovat entinen valtiovarainministeri Iiro Viinanen ja viran nykyinen haltija Jyrki Katainen.

Näytelmässä runoteokseni joutuu henkilöiden käsiin – ja käynnistää monitulkintaisen matkan kohti Varjofinlandiaa, taloudellisten realiteettien takana olevaa ”toista” Suomea.

Ratkaisu on ymmärrettävä, eihän teokseni sisällä draaman kaaren edellyttämää tarinaa, vaan koostuu yksittäisistä, ihmisten pahoinvointia kuvaavista ilmauksista.

Viime lauantaina, neljä päivää päivää ennen ensi-iltaa, olin pitkän tauon jälkeen seuraamassa valmiin näytelmän toista läpimenoa.

Ennen läpimenoa näyttelijät Eeva Putro ja Sesa Lehto hioivat yksittäisiä kohtauksia Veijalaisen ohjauksessa. Haettiin asemia, keskusteltiin valaistuksesta, viimeisteltiin dialogia ja sen ajoituksia.

Lopulta näin teoksen ensimmäisen kerran kokonaisuudessaan (tosin vielä ilman Timo Hirvosen musiikkia). Se miltä näytti, siitä päättävät katsojat, kun unelma tänä iltana toteutuu.

Riitta Kylänpää

Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden toimittaja.

Keskustelu

Näitä luetaan juuri nyt