Vaihtoehtona mielisairaala tai hautuumaa

Profiilikuva
Blogit Kohtaamiset
Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden toimittaja.

Yritän miettiä, mutta mieleeni ei tule heti yhtäkään Marguerite Durasin (1914–1996) kaltaista kirjailijaa. Durasille kirjoittaminen oli ainoa vaihtoehto.  Ellei sellaisina pidä mielisairaalaa tai hautuumaata, kuten Annika Idström toteaa Durasin kaunokirjallisen testamentin, Kirjoitan -kirjan alkusanoissa. Kirja ilmestyi suomeksi 1993 Idströmin kääntämänä.

Duras eli/kirjoitti sulkeutuneena Neauphle-le-Chateun taloonsa. Hän oli täysin ehdoton, hänen valintansa oli yksinäisyys. Kirjoittaminen vei hänet syvälle, ”loppuun saakka”. Hän eli niin voimakkaasti kulloinkin tekeillä olevan teoksensa maailmassa, että kun hän tapasi ystäviään, hän ei aina tuntenut heitä.

78-vuotiaana sanelemassaan kirjassa Kirjoitan – hän ei tuolloin enää kirjoittanut – Duras pohtii, mikä kirja on.

”Kukaan ei tiedä. Mutta kun sellainen tulee eteen, sen tunnistaa.”

Hän moittii kirjoja siitä, että ne eivät ole vapaita. Niistä näkyy, että niitä tehdään tekemällä ja suunnitellaan sääntöjen, muotin mukaan. Kirjailija ryhtyy ikään kuin itsensä tarkastajaksi tai poliisiksi. Tavoittelee oikeaa muotoa, joka on kaikkein ”sujuvinta, selkeintä ja harmittominta”.