Blogit

Kohtaamiset-blogi käsittelee kirjallisuutta ja kulttuuria.

Tunnetko sinäkin samoin?

Blogit Kohtaamiset 14.4.2014 13:39
Riitta Kylänpää
Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden toimittaja.

David Foster Wallacen lyhytproosateos Vastenmielisten tyyppien lyhyitä haastatteluja (suom. Juhani Lindholm) on ehdottomasti vaikea, mutta samalla ällistyttävä ja ainutlaatuinen kirja.

Wallacen onnistuu työntää koko ajan tikkuja lukijan kynsien alle, aiheuttaa puistatusta ja haastaa ikävästi silloinkin, kun haluaisi vain nauttia tekstistä. Hän jopa esittää suoria kysymyksiä lukijalle – oletko nyt tajunnut tämän, tai tunnetko sinäkin samoin, tai pidätkö minusta?

Jäin jatkuvasti kiinni huonosta ajattelusta ja jopa haluttomuudesta ajatella.

Wallace kirjoittaa asioista, joista me muut, kirjailijatkin, yleensä vaikenemme. Sellaisia asioita ovat esimerkiksi häpeästä kumpuavat itseinho, myrkyllinen syyllisyydentunto, narsismi, itsesääli, ruikuttaminen ja johdattelu. Niistä muodostuu psyykkinen haarniska, jolla pidetään muut ihmiset matkan päässä, Wallace kirjoittaa. Novellin terapeutti sanoo, että tuollainen henkilö on masentunut. Myös kyseisen novellin nimi on Masentunut henkilö.

Wallacen henkilöt ovat täynnä kauhistuttavia puutteita ja tuskaa. He häpeävät ja epäilevät itseään. Yhdellä on jäätä sillä kohtaa, missä toisilla on sydämen empatiaa. Toinen on varautunut ja sulkeutunut, mutta hänen sisällään raivoavat myrskyt. Kolmannen hymyn takana on vihaa, hämmennystä ja itseinhoa.

Nuori vaimo on emotionaalisesti epätasapainoinen kunnes oivaltaa yhtenä hetkenä, mitä hänen miehensä on. Mikä painajainen! Toisen novellin mies uskoo, että kärsimys, kauhu ja toisen halventaminen laajentavat ihmisen maailmankuvaa. Erään novellin mies yrittää avautua sängyssä naiselle. Nainen häkeltyy ja samalla hänen tietoisuutensa omasta alastomuudestaan saa uuden sävyn.

Ei ole helppoa. Wallacen henkilöt kärsivät siitä, että he eivät kykene ilmaisemaan tuskaansa. He ovat sanoinkuvaamattoman yksinäisiä, koko ajan kuilun reunalla. 

Vaikka ajoittain tulee tunne, että Wallace tekee kaikkensa työntääkseen lukijan mahdollisimman kauas, hänen lauseensa ovat pitkiä ja suuntaan jos toiseen kääntyileviä, ovat hänen henkilönsä oudon eläviä ja tuntevia. Ja kauhistuttavan paljaita, juuri sellaisia mitä emme haluaisi olla, ja ehkä juuri siksi kirja pitää otteessaan.

David Foster Wallace teki itsemurhan 2008. Nyt hänen teoksensa ovat kulttimaineessa. Tuskin kukaan kirjoittaa samalla tavalla kuin Wallace.

Kohtaamiset -blogin kirjoittajat

Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden toimittaja.